Viimeistä viedään...

Viimeinen päivä Nashvillessä. Huomenna aamusella lähdetään kohti Nashvillen lentokenttää ja sieltä lähtee lento n. 13 aikoihin kohti Washingtonia ja sieltä sitten Kööpenhaminan kautta Helsinkiin.

Tänään olisi tarkoitus käydä vielä ihan viimeiset tuliaiset käydä hakemassa ja viimeisen kerran syömässä ravintelissa.

Sit vaan tavarat kasaan valmiiks ja löffäilyä hotellihuoneessa.

Hei hei Cookeville, Nashville odottaa!

Tänään aamulla heräiltiin ja pakkailtiin loput tavarat. Joskus siinä 12 aikoihin ruvettiin raahaamaan tavaroita kohti alakertaa. Siinä olikin aikamoinen homma. sillä tavaraa oli PALJON! En saanut enää matkalaukkua kiinni, kun laitoin sinne lakanat sängystä... Ne oli pakko siirtää Nellin matkalaukkuun... :D Toivonmukaan painorajat ei pauku...
Kun vihdoin oltiin saatu huone tyhjäksi ja tavarat alakertaan, käytiin viemässä avaimet takaisin ja kirjauduttiin ulos asuntolasta. Haikealle tuntui jättää Crawford Hall taakse ja astella viimeistä kertaa ulos ovista... Viimeiset kuvat Quadranglestä ja jäimme odottelemaan Joshia, joka meidät Nashvilleen toi.Chrysler Malibu on aikamoinen tilaihme, sillä saatiin sinne meidän kaikki tavarat, ja vielä Nellikin mahtui istumaan takapenkille ilman ongelmia! :P Olin aivan satavarma, ettei ikinä tavarat mahdu siihen autoon, mutta kyllä vain mahtui!

Ajomatka Nashvilleen meni mukavasti jutustellessa ja ihmisten autoja ihmetellessä...Sellasia viritelmiä kyllä täällä tulee vastaan että huh huh... Niin laitonta olisi Suomessa ajella autolla, jossa ei ole konepeltiä jne...Haettiin ihan ensimmäisenä hotelli ja käytiin kysymässä, voidaanko chekata itsemme jo sisälle etuajassa, kello nimittäin oli vasta 2 ja Jenkeissä check in aika on yleensä 3. Eivät pystyneet antamaan meille vielä avaimia niinpä lähdettiin etsimään ruokapaikkaa.

Samalla tuli tehtyä pieni sightseeing kierros keskustassa, kun Josh ei muistanut missä Joe's Crab House oli, koska hän halus meidät sinne viedä. Oltiin nimittäin puhuttu että kunnon kalaruokaa on ikävä. Löydettiin se lopulta ja paikka näytti todella mukavalle!! Sisustus oli meriaiheinen ja paikka oli mielettömän viihtyisä!

Ruoka oli aivan mahtavaa!! Söin leivitettyjä katkarapuja ja ranskalaisia slawn kanssa ja Nelli söi tilapiaa riisillä. Sekin maistui mahtavalle. Jälkkäriks vielä vähän suklaapiirakkaa jäätelöllä ja taas oltiin kuin uusia ihmisiä!! :)

Sitten tultiinkin takaisin hotellille ja sanottiin heipat Joshille! Oli tosi kiva että hän viitsi lähteä meitä kuskaamaan, eikä meinannut millään antaa maksaa kyydistä... Taksi olisi maksanut 160 dollaria joten olisimme hänelle ihan mielellämme maksaneet. Mutta maksettiin sitten ravintolassa ruoka hälle, vaikka siitäkin kitisi, että hän maksaa ihan ite. :D

Jäätiin loppu illaksi hotellille rötväilemään ja katselemaan telkkaria. Ah, miten ihanaa saada maata kunnon sängyssä!! Ja ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään eikä pakko ole tehdä yhtään mitään...
Huomenna aamupalan jälkeen tutustumaan Nashville Downtowniin, jonne täältä hotellilta on n. 15 min kävelymatka. Hotelli on ihan LP areenan vieressä, eli ihan keskustassa ollaan.

Viimeinen päivä...

Tänään on viimeinen päivä Cookevillessä. Surullista mutta totta. Justhan me vasta tänne tultiin ja nyt ollaan jo lähdössä. Kaupungista pidetään paljon, sopivan pieni mutta sopivan suuri, kaikki tarvittava löytyy täältä. Hyvin olemme viihtyneet!

Käytiin valmistujaislounaalla Crawdaddy-nimisessä ravintolassa. Ruoka oli taivaallista! Ja seura mielettömän mukavaa. Nähtiin Caseyn vanhemmat ja he olivat ihan älyttömän mukavia! Hänen äitinsä kanssa meillä onkin yhteinen harrastus, nimittäin valokuvaaminen. Harmittaa, että nyt vasta heidät tavattiin, juttua olisi riittänyt useammalleekin päivälle.

Jääkaappi vietiin ennen lounaalle lähtöä, samoin se Antin avustuspakkaus. :D Nyt pitäis vielä siivota vähän ja pakata loput kamat niin et aamusti voi vain napata sängystä lakanat ja lähteä kohti Nashvilleä. Illalla ollaan vielä menossa Spankiesiin istuskelemaan.

Farewell dinner

Eilen oli jäähyväispäivällinen koululla, koulun järjestämänä. Oli mukava kerääntyä vielä kerran syömään vaihtariporukalla!

Ruoka oli todella hyvää ja ihanaa jälkiruokaakin saatiin! Istuskeltiin siellä ja oteltiin kuvia ihmisistä, ryhmäkuvia meistäkin napattiin. Ja jossain vaiheessa porukka aloitti pitämään puheita. Jokainen kiitti vuorollaan pienesti kaikkia kavereitaan, kansainvälisyystoimiston henkilökuntaa, ja kyllä siinä kyyneleet valuivat yhdeltä jos toiseltakin. Minutkin sinne passitettiin pitämään pienimuotoinen puhe, ja minkäs siinä teet, kun itku pääsee ja yrität samalla kiittää kaikkia kuluneesta ajasta ja kaikesta, mitä meidän eteen on tehty, kun näet meidän toimiston "äidin", Brendan, itkevän yleisössä...

Illalla suunnattiin Spankiesiin poikien ja Karan sekä Joshin kanssa yhdille koulun loppumisen kunniaksi. Spankiesistä lähdettiin käymään poikien kanssa vielä sanomassa heipat, kun he lähti tänä aamuna ajamaan kohti New Yorkia. Rickiä halatessa meinas jo itku päästä uudelleen, mut vielä sain tapeltua kyyneleet takas. Svenin ja Chrisin kanssa kohti meidän asuntolaa kävellessä pääs itku, kun rupesivat pirut puhumaan siitä, kun tänne on tultu. Iski tajuntaan et se on ohi ny. Hetki meidän asuntolan edessä vielä juteltiin, ja kyllä siinä kyynel oli pojillakin silmässä kun sanottiin heipat ja lähdettiin Nellin kanssa sisälle.

Käytiin heittämässä mun kamera huoneeseen ja pistämässä uusiks meikit itkettyjen tilalle ja suunnattiin takas Spankiessiin josta pienten mutkien kautta päädyttiin yhden kaverin kämpälle nauttimaan alkoholipitoista juomaa ja pitämään pienimuotoiset kotibileet.Ilta oli ihan suunnattoman mukava!! Kiva oli rentoutua kavereiden kanssa ilman liian virallista kouluympäristöä ja painetta tenteistä tai muusta. Toivon mukaan edes muutama heistä vielä joskus nähtäisiin.

Huomenna mennään yhden tytön valmistujaisiin. Tosi ihanaa, että hän meidät kutsui, mukava nähdä hänen perhettään. Veli ja toinen sisko ollaankin jo nähty ja he on ihan mielettömän mukavia. Voin vaan kuvitella miten mukavat vanhemmat heillä on...

Sunnuntaina sitten lähdetäänkin n. 13 aikaan päivällä ajelemaan kohti Nashvilleen. Josh kansainvälisyystoimistolta lupasi heittää meidät sinne ja lupasipa vielä majoittaa meidän Antin avustuspaketin luokseen, eli jätetään meidän jääkaappi ja muutama muu tavara tänne odottamaan ensi syksyä.

KESÄLOMA!!

Soon ny ohi! Koulu nimittäin tältä lukuvuodelta!! Kesäloma alkoi tossa puolisen tuntia sitten! :)

Enää olis kirjojen palautus kirjakauppaan ja tulosten odottelua... Heat Transfer on hylätty, tulokset tulivat eilen, Dynamiikasta mulle D ja Nellille C (eli huonoin ja toisiks huonoin arvosana, vastaavat Suomen 2 ja 3). Muista ei vielä ole tuloksia... Jänskättää...

Illalla syömään viimeisen kerran vaihtariporukalla ja sit olis jotain baaritouhua tiedossa kesäloman alkamisen kunniaksi!! :)

1 jäljellä!

Enää yksi final jäljellä!! Sit olis toinen kouluvuosi käyty läpi! Tämän päiväinen tentti vaikutti menevän ihan mukavasti, lopputulos jäänee nähtäväksi!

Yksi kurssi on varma hylätty, just tarkistin tuolta koulun nettisivuilta ja F näytti tulevan arvosanaksi, eli Failed. Se oli kyllä jo etukäteen tiedossakin. Parhaamme yritettiin, mutta ei vaan asia mennyt jakeluun opettajan opetustyylillä. Toivon mukaan muista päästään läpi!!

Oltiin myös tänään tyttöjen kanssa kahvilla! Ei montaa kertaa olla käyty heidän kanssaan missään, mut oli todella mukava tänään käydä Sweet Sallies kahvilassa maistamassa cupcakeja (muffinseja) ja juoda kupponen kahvia ja rupatella. Vähän oli fiilis kyllä että ollaan ihan eri maailmasta, sillä he kaikki opiskelivat liketaloutta ja/tai kieliä, eli vähän erialan ihmisiä kuin me kaksi. Mutta silti oli kovin mukavaa!

Käytiin vielä jälkeen päin syömässä Great Harvest Bread nimisessä paikassa leivät ennen kotiin tuloa ja vitsit että ne leivät osaa olla hyviä... Kerran aiemmin ollaan käyty ja on aivan ihana paikka! Leipä on kunnon leipää, aina tuoretta ja ihanaa!

Pian pitäiskin sitten lähteä viimeistä kertaa Cosmosiin syömään. Huomenna olis jäähyväisateria koulun puolesta. Kunpa sais pidettyä itsensä kasassa, ettei kauheasti rupeis itkeskelemään... Illalla mennää vielä tyttöjen kanssa juhliman Finalsien loppumista ja koulun päättymistä!

3 tehtynä, 2 jäljellä!!

Nyt ollaan jo yli puolen välin lopputenteissä. Enää olisi 2 kappaletta jäljellä. Toinen vähän vaikeampi ja toisen pitäisi olla helpompi. Mielenkiinnolla odotamme.

Huomaa, että pää alkaa sopeutua päivä päivältä paremmin kotiin lähtöön. Nyt jo miettii hirmuisesti asioita kotoa, esimerkiksi mitä tekee ensimmäisellä viikolla ja mihin menee jne.

Suurin osa tavaroista on pakattuna, ja muutamat tavara, mitä tarvitaan päivittäisessä käytössä, pakataan viikonloppuna. Jääkaappi lähtee jemmaan ens syksyä varten, jolloin yksi tuttu meidän koulustamme tulee tänne. Samoin muutama muu tavara pistetään hälle laatikkoon, kun ei viitsis roskiinkaan heittää.

Vaakakin saatiin lainaan et ollaan päästy hiukan tarkistamaan paljonko sitä painoa laukuilla oikein on. Tänne tullessa tultiin käsimatkatavaralaukun kanssa plus 21kg matkalaukun kanssa. Takaisin lähdetään käsimatkatavaralaukun sekä 2 vähintää 20 kiloisen matkalaukun kanssa. :D Et on sitä jotain tullut ostettuakin...

Jos vähän vielä opiskelisi huomista tenttiä varten.

Viimeistä viedään...

... nimittäin kouluviikkoa. Tällä viikolla tosin koulua on vain 4 päivää ja jokaisena niistä on tentti. On nimittän lopputenttien aika. Meillä sattuu joka kurssista olemaan tentti, joten tänään oli kaksi tenttiä, ja loppuina päivinä yksi.

Perjantai on valmistumispäivä, eli silloin on jo vapaapäivä. Silloin suurin osa opiskelijoista on jo lähtenyt koteihinsa kesäksi ja asuntola on tyhjä... Luulenpa, että taidamme olla viikonloppun melkein ainoat täällä.

Sunnuntaina me suuntaamme kohti Nashvilleä. Siellä yövymme hotellissa muutaman yön ja seikkailemme kaupungissa, sillä emme siellä vielä paljon ole olleet. Yhtenä päivänä kävimme vähän kävelemässä, mutta siinä se. Eli ihan kiva nähdä kaupunkia paremmin.

Sitten perjantaina 15.5. kello 13 paikallista aikaa onkin lähtö takaisin Suomeen. Kaksijakoiset fiilikset, toisaalta hirmu surullista, mutta toisaalta taas aivan mahtava päästä kotiin! Ihana nähdä perhettä ja kavereita sekä saada syödä kunnon kotiruokaa!!

Sikaflunssaa

Kaikki varmaankin on saaneet lukea tästä maailmalla leviävästä taudista nimeltä sikainfluenssa.

Täälläpäin ei paljon asiasta ole puhuttu. Kaipa siitä ehkä paikallisissa lehdissä saattaa lukea, mutta omaan silmään eikä korvaan ei ole vielä osunut yhtään lehtijuttua tai kuulunut mitään puhetta. Mitään ohjeita ei ole tullut, miten toimia jos epäilee siihen sairastuneensa...

Mielenkiinnolla odotamme, odottaako Suomessa n. 2 viikon päästä jonkinnäköinen vastaanottokomitea viemässä meitä karanteeniin tai iskemässä meitä kokovartalo kylpyyn. Ehkä olis kyllä ihan hyvä, ettei ainakaan omia mukuloita tartuttais mihinkään karmeeseen tautiin...

Täällä Tennesseessä ei ilmeisesti ainakaan vielä ole todettu yhtään tapausta, mutta ei siinä välttämättä kauaa mene, kuin täälläkin ensimmäinen tapaus on. Todella monethan on matkustaa Yhdysvalloissa just Meksikoon lomailemaan...

Itseä toisaalta pelottaa, mut toisaalta sitä ei osaa yhtään pelätä... Otetaan rauhassa, katsellaan ja kuunnellaan, miltä tilanne näyttää. Tosiaan kaks viikkoahan tässä on, ennen kuin kotiin asti päästään.

Window on the World

Window on the World on tapahtuma täällä Tennessee Techissä, missä on erimaiden edustajia kertomassa omasta kulttuuristaan ja maastaan.

Me olimme Nellin kanssa siellä edustamassa Suomea. Eli kerroimme maastamme ja korjasimme vääriä käsityksiä. Todella yleinen kuvitelma oli, että Suomessa asuu jääkarhuja. Toiset taas olisivat sijoittaneet Suomen paaaaljon etelämmäksi maailman kartalla, sinne Italian ja Kreikan tuntumille.

Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme ja oli todella mukava nähdä myös muiden kulttuurien edustajia ja keskustella heidän kanssaan maidemme eroista.

Jos tänne Techiin joku sieltä Suomesta on tulossa keväällä, niin kannattaa varautua tuohon tapahtumaan ottamalla mukaan jotain Suomalaisia esineitä ja vaikka suosituimpien bändien levyjä jne...

Meillä oli lainassa Fosterin perheeltä poron talja, Apocalyptican ja Sibeliuksen CD:t sekä postikortteja. Poron taljaa käyvivät niin aikuiset kuin lapsetkin ihastelemassa ja mielenkiintoista oli huomata, miten hyvin Apocalyptica täällä tunnetaan!! Tulipa eräs intialainenkin sanomaan, että miksette ole pistäneet Poets of the Fallin levyä esille, se on paras Suomalainen yhtye! :D

Cosmos ja Jupiler

Tänään oli aika hauska ilta. Pitkästä aikaa päätettiin mennä Cosmosiin syömään. Cosmosissahan ikärajaa nostettiin joku aika sitten niin ettei alle 21 vuotiaat pääse sisälle, koska siellä saa tupakoida sisällä...

No mentiin tänän Rickin isän, veljen, Rickin, Svenin ja Chrisin kanssa sinne syömään. Kyllä maistui taas wingsit hyvälle pitkästä aikaa! Samoin "perunankuoret"!! Nam! Pitcher Killians-oluttakin oli hyvää pitkästä aikaa!

Ruuan jälkeen siinä juteltiin jonkun aikaa kunnes Rick sanoi, et nyt on aika lähtee katsomaan, mikä yllätys meitä odottaa. Ja me oltiin vähän et mitä... Oltiin joo, kuultu, et Rickin veli, Ron, tuo jonkun yllärin mukanaan. Mut ei me siitä mitään kyselty oltu... Tänään nyt sit vihdoin nähtiin mikä ylläri oli.

Seisottiin siinä Ronin ja heidän isän hotellihuoneen ulkopuolella odottamassa yllärin valmistelua ja Rick siinä sanoi, et mitä te nyt luulette sen sitten olevan... Me siinä Nellin kanssa sit naurettiin et no joo, helppo arvata... Rick vihjaili, et no mikä on teidän mielestänne eniten Alankomaalaista ja Belgialaista. Revettiin Nellin kans nauraman et no mikähän, olut tietenkin. Mut ei se nyt sitä voinut olla...

Ja samassa Rickin isä avas oven ja tadaa! Pöydällä oli rivissä pulloja Jupiler-olutta, jota pojat on niin kovin kehuneet. Me oltiin Nellin ihan ymmyrkäisinä et vau.

Mentiin sisälle ja saatiin jokainen pullo Jupileria. Pojat siinä fiilisteli et just samalta maistuu kuin kotona... Ja hyvällehän se maistui! Kerrankin tuli olut juotua oikein hitaasti ja nauttien, kun tiesi et sitä ei tule kovin äkkiä uudelleen saamaan, on nimittäin yksi Belgia oluista, joita ei viedä pois maasta kuin osaan Alakomaihin!

Istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja sit oli jo aika lähtee unille. Huomenna päivä uusi ja Dynamiikan pistokoe 12 aikoihin...

Pääsiäinen

Tänään mentiin syömään Don Fosterin, erään yliopistolla töissä olevan miehen pojan luo. Hänen vaimonsa kun on suomalainen, olemme jonkin verran olleet tekemisissä heidän kanssaan.

Ruoka oli todella herkullista ja mukava oli päästä juttelemaan vähän suomeakin. Ja samalla nähtiin vähän amerikkalaisia koteja, sillä ensin käytiin juomassa kahvit Fostereilla ja sen jälkeen vasta mentiin pojan luo.

Tänään käytiin Tessin, erään asuntolassamme asuvan tytön kanssa, Fall Creek Fallsilla vaeltelemassa. Lähdettiin n. 9 aikaan aamulla ajelmaan, ja perillä oltiin reilu tunti myöhemmin.

Pysätiin Nature Centeriin katsomaan löytyisikö reittikarttaa ja käytiin katsomassa siinä vieressä olevat putoukset ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Fall Creek Fallsia. Ensin mentiin yli riippusiltaa pitkin ja sit patikoitiin metsässä.

Siellä oli hirmu mukava kävellä. Ilma oli raikas eikä satanut vettä vaikka olikin pilvistä. Juteltiin ja räpsittiin kuvia. Pian alkoikin putousten humina jo kuulua. Ensin pysättiin katsomassa putousten yläpuolella ja siitä jatkettiin reittiä pitkin matkaa niin että päästiin kävelemään putousten alle.

Mahtavan näköisiä!! Alaspäin mentiin todella kivikkoista polkua pitkin, joten ylösnousu sujui helpommin. Sama metsä reitti takaisin luontokeskukselle ja seuraavaksi mentiinkin vaijerireittiä pienempi putousten alapäähän. Rinne oli todella jyrkkä ja kaapelissa roikkuen mentiin alas. Oli kyllä kaiken vaivan arvoinen mennä sinne, putoukset olivat mahtavat. Eivät kovin korkeat, mutta silti oli mukava päästä sinne ala päähän katsomaan miltä ne oiken näyttivät.

Ja taas sama mukava kaapelireitti kiivettiin ylös, se sujuikin näppärämmin kuin alaspäin meno... Sai vaan napata kiinni kivestä ja vetää itseä ylöspäin jaloilla auttaen.

Mentiin vielä hetkeks kävelemään metsään ennen kuin ajeltiin takaisin Cookevilleen. Sen verran raskas päivä oli että mä sammahdin heti autoon päästyäni hetkeks... :D

Pitkä perjantai

Tänään oli aika erikoinen pitkä perjantai. Herättiin vasta puolilta päivin kun ei ollut kello soittamassa, miten uni maittoikin noin pitkään... Johtui ehkä siitä et mä heräsin yöllä järjettömään ukkoseen ja revin tietokoneen ja ulkoisen kiintolevyn irti seinästä ja sit kestikin hetken ennen kuin saan taas unen päästä kiinni.

Siinä päivällä sit vähän lueskeltiin Nellin kanssa kirjoja ja aateltiin et lähdetään kävelemään kohta Walmartiin ja siinä matkalla käydään Dolce Cafessa kahvilla. Just heitin yöpaidan pois päältäni, kun kuultiin et alko sireenit soimaan. Eka ajatus et taas menee paloauto, mut aika nopeesti ajatus vaihtui siihen, et nyt iski tornadovaroituksen hälyt päälle. Samassa alkoikin käytävän hälyttimistä kuulua viesti että kansallinen sääkeskus on antanut tornadovaroituksen, kaikkien siirryttävä välittömästi tornadosuojaan alakertaan.

Äkkiä ekat vaatteet päälle mitä käteen osui, ja sit alakertaan tornado suojaan. Ei meillä mitään paniikkia ollut, ihan rauhallisin mielin sinne mentiin.

Sinne kerääntyi sit pikku hiljaa kaikki ne vähän ihmiset joita tällä hetkellä asuntolassa oli, sillä monet olivat jo eilen menneet kotiin, koska tänään ei ollut koulua. Istuttiin, juteltiin, pelattiin korttia... ja jossain välissä mä kävin hakemassa meille vettä huoneesta ja kirjat. Sit lueskeltiin kirjoja ja odotettiin ajan kulumista.

N. 1,5h myöhemmin meille sanottiin et saadaa poistua, vaara ohi. Siitä meni vielä yks 10-15 min ennen kuin hälytysjärjestelmästä tuli viesti, et vaara ohi.

Äkkiä nettiä selailemaan ja katsomaan tuhon jälkiä... Aika ikävää jälkeä olikin tornado tehnyt reilun tunnin ajomatkan päässä olevassa Murfreesborossa. :( Taloja oli hajonnut ihan säpäleiksi, autoja katollaan... 2 ihmistä kuollut ja useita loukkaantuneina... Ei siis ole mikään leikin asia nuo tornadot. Täällä meidän suunnallakin oli ilmeisesti havaittu 2 suppilomuodostumaa taivaalla, mut ilmeisesti eivät olleet maakosketusta ottaneet. Aiheesta voi lukea uutista täältä!

Sit lähdettiinkin Walmartiin ja katseltiin, kun taivas oli yhä todella tumma paikka paikoin ja toisaalla taas oli aivan kirkasta ja aurinko kurkisti pilvien raoista.

Walmartista kun tultiin, rynnättiin melko ripeästi takaisin alakertaan, tällä kertaa syynä oli Nashville Predatorsin peli, joka alkoi telkkarista! Saatiin ihan rauhassa katsella peliä, sillä täällä ei tällä hetkellä montaa ihmistä ole. Saatiin onneks hiukan hillittyä kiroomista ja huutamista, eikä kukaan ainakaan tullut valittamaan, et liian kovalla volyymilla suutamme auottaisi. :D Harmi vaan Predatorsit eivät päässeet play offseihin, oltais menty kyllä katsomaan peli Nashvilleen, jos oisivat päässeet...

Huomenna pitäis aamusti lähteä taas Fall Creek Fallsien kansallispuistoon yhden tässä asuntolassa asuvan tytön ja hänen parin kaverinsa kanssa. :) Mennään vähän patikoimaan ja nauttimaan luonnosta. Toivottavasti sattuu hyvä sää huomiselle!

Jack Danielsin tislaamo

Aamulla lähdettiin ajelemaan koti Lynchburgia ja siellä sijaitsevaa Jack Danielsin tislaamoa. Ajomatka kesti noin 2 h ja melko rauhallisissa merkeissä se menikin.

Tislaamolle kun päästiin, huomattiin että siellä oli mielettömästi porukkaa. Ihmeteltiin, et oliko nyt jotain erikoista tiedossa... Pysäköinti paikalle ohjaava setä sitten kertoi, että tislaamomestari oli tänään antamassa nimikirjoituksia pulloihin.

Mentiin vierailijakeskukseen ja ilmoittauduttiin tislaamokierokselle. Pienen odottelun jälkeen olikin jo meidän kierroksemme vuoro ja lähdimme ensin katsomaan videopätkää Jack Danielsin historiasta ja viskin alkuperästä.

Tämän jälkeen vuorossa oli bussiin hypääminen ja ajettiin jonkin matkaa paikkaan, jossa tekevät viskin valmistuksessa käytettävää hiiltä puusta. Meillä oli oppaana hyvin vahvaa etelän aksenttia puhuva nuori mies ja häntä oli mukava kuunnella, sillä tuo aksentti on hyvin miellyttävä. Vähän vaikea oli välillä ymmärtää mitä hän puhui, mutta se ei haitannut. Pääasiat kuitenkin aina ymmärrettiin.

Tislaamon ympäristö oli hyvin kaunista! Paljon pensaita ja puita, kaunis puro kulkemassa läpi koko tehdasalueen. Tämä puro on lähteestä, josta otetaan viskissä käytettävä vesi. Kaunista ja vehreää oli jo tislaamoalueen ympäristössä ja lämpimänä päivänä siellä oli oikein mukava kävellä!

Nähtiin herra Jack Danielsin vanha toimisto ja tynnyrivarastoa. Hajut olivat paikka paikoin hyvinkin mielenkiintoisia, sillä viskin valmistuksen eri prosesseissa syntyy hyvin voimakkaita ja erilaisia hajuja. Pahin tuoksu taisi olla käymisvaiheessa, oikein silmiä kirvelsi kun pytyn ääreen menin kuvaa ottamaan... Siellä ei saanut käyttää edes salamaa tai ajatellakkaan tulitikun sytyttämistä, sillä kaasut olisivat roihahtaneet palamaan hyvinkin äkkiä...

Tynnyrivarasto oli myös varsin vaikuttava! Siellä oli Daniels pullo poikineen vielä kypsymässä tammitynnyreissä, joista, muuten asiasta kiinnostuneille tiedoksi, viski saa värinsä. Ennen tynnyriin laittoa viski on veden väristä, mutta kypsyessään tammitynnyrissä, viski imee itseensä tammitynnyrin väriä.
Kierroksen lopuksi päästiin tutustumaan ainoaan paikkaan Tennesseessä joka myy Jack Danielsin viskiä pulloittain yksityisille ihmisille, eli White Rabbit Bottle Shoppiin. Siellä oli todella upeita, erilaisia pulloja myynnissä, toiset halvempia toiset kalliimpia.

Tämän jälkeen oli vuorossa kurkistus Lynchburgin kaupunkiin. Lynchburg on hyvin pieni kaupunki Tennsseen eteläosassa. Lähellä Danielsin tislaamoa oli kaupungin keskusta, jossa pienen aukion ympärille oli keskittynyt pienten putiikkien ja baarien tarjonta. Käytiin Jack Danielsin lahjatavara liikkessä ja piti sieltä ostaa haalarimerkki ja snapsilasi sekä puinen teline kahdelle snapsilasille jonka saa pullon kaulan ympärille. :D

Ajeltiin sen jälkeen takaisin Cookevilleen ja käytiin vielä illalla katsomassa uusin Fast and the Furious leffa! Leffa oli oikein hyvä, siinä oli mielettömän upeita autoja!!

Nyt nukkumaan, sillä huomen aamulla suuntana Fall Creek Falls-putoukset!

Ruokaa ja viiniä

Mm... Olipahan taas hyvä päivällinen! Käytiin Cheddar's-nimisessä ravintolassa syömässä! Siellä on ihan uskomattoman hyvää ruokaa! Ollaan muutama kerta siellä käyty ja mennään jatkossakin! Ribbsejä (possun kylkee), pihviä ja kalaa on kokeiltu ja ne on ainakin olleet aivan erinomaisia!

Perunamuusia, coleslawta (kaalisalaattia) tai caesarsalaattia, ribbsejä tai kalaa. Nam! Kyllä kelpaa!! Punaviini sopii hyvin kaveriksi ja kun ottaa talonviiniä 1,5 litran pullossa, riittää siitä vähän seurusteluviiniksikin neljälle hengelle. :D

Hauskaa oli taas tänäänkin! Kyllä mieletön yhteensattuma on ollut, että just noiden heppujen kanssa ollaan osuttu samaan kouluun. Niin menee ajatukset ja huumorintajut yksiin! Kyllä taas irtosi hyvät naurut jälkiruuasta, omenapiirakasta... :D Tarjoilija varmaan piti meitä hieman pimeenä.

Mukava on ollut jutustella poikien kanssa heidän kotimaistaan ja ruokatottumuksista jne. Tarvii kyllä joskus lähteä heitä moikkaamaan, he kun asuvat kaikki melko lähellä toisiaan, vaikka asuvatkin kahdessa eri maassa.

Ja heitä kiinnostaa myös meidän kulttuurimme, ruokatottumuksemme ja elämämme, joten todella hauska jutella, kun keskustelu on molemmin puolista! Meistä on tavallaan tullut tänne pieni perhe, välttämättä muuten ei nähdä päivittäin, mutta lähes joka päivä syömme yhdessä ja juttelemme tunnin pari. Mukava tapa ja sääli sinänsä, että siitä joutuu muutaman viikon päästä luopumaan... vaikka kotiin onkin jo ikävä.

Tämä viikko on oikeestaan eka viikko ollut, jolloin todella on alkanut olla halu palata kotiin. Ilmeisesti siis reissu on ollut sopivan mittainen, et kerkee ruveta kaipaamaankin sitä kotia. No, lähinnä sieltä kyllä kaipaa niitä ihmisiä... Tänne jäisin ihan mielelläni, jos voisin ne tutut ja rakkaat ihmiset, erityisesti lapseni, saada tänne! Niinkään Suomeen maana en osaa kaivata. Täällä on hyvä olla. Ihmiset on mukavia ja paikat kauniita. Suomen kylmyyttä en kaipaa lainkaan, mielelläni jäisin jonnekin tänne tai vielä vähän etelämmäs elelemään ettei tarvis kylmästä kärsiä.

Mut jos vielä vähän kotitehtäviä menis pakertamaan ennen nukkumaan menoa, niissä on aikamoinen homma! :)

Viikot vierivät...

...ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikko lähempänä kotiin lähtöä. Jäljellä olisi enää 7 viikkoa ennen kuin matkan loppu häämöttää.

Arki on taas astunut kuvioihin Spring Breakin jälkeen. Kovasti on yritetty opiskella, sillä nytkin on maanantaina taas yksi tentti. Samalla pitäis tehdä yksi online-pistari ja laskea kotitehtäviä. Hommaa piisaa...

Eilen käytiin ekaa kertaa pelaamassa racquetballia! Se on saman tapainen peli, kuin squash. En tiedä oikein mitä eroa noilla lajeilla on, mutta samanlaisella kentällä pelataan, samantapaisin välinein. Oli tosi hauskaa!! Rick ja Chris meitä opetti pelaamaan, kun meistä kumpikaan ei koskaan ole kyseista lajia tai squashia kokeillut! Aluks oli kyllä tosi vaikea pysyä pallon perässä mutta pikku hiljaa sitä tajus hieman enemmän, miten pitää liikkua ja lyödä.

Tänään käytiin sit toista kertaa pelaamassa ja voi hitto et osaakin oikean käden lihakset olla hellänä. :D Tosi hyvää tekee! Tuntuu et hiki tulee vaikket tee mitään. Vaikka kyllähän siel kentällä tulee juostua koko ajan, mutta sitä vaan ei sillain huomaa.

Täällä on tällä hetkellä kevät jo ihan täysillä päällä. Puissa on kukkia, mikä on jännä, sillä yleensähän Suomessa tulee ensin lehdet puihin. Mut täällä tuli kukat ensin ja nyt alkaa pikkuhiljaa pilkottaa hiiren korvat. Lämmintä on ollut, kuluvalla viikolla olis suurimmaks osaks 20 astetta päivisin, vaikka tänään onkin ollut alle 10 astetta.

Harlem Globetrotters!!

Tänään käytiin tuossa Eblen centerissä katsomassa Harlem Globetrotterseja!!

Show oli mahtava!! Naurettiin vatsamme kipeiksi heidän jutuilleen! Tämähän on siis showkoripalloa, eli eivät varsinaisesti pelaa koripalloa, vaan kikkailevat palloilla kaiken näköistä ja ovat pelaavinaan toista joukkuetta vastaan.

Pelin loputtua saatiin mennä hakemaan nimmareita, mut valitettavasti ei Nellin kanssa keritty ihan kaikki samaan. Mutta suurin osa kuitenkin! Nyt on komea Tennessee Techin pikkukoripallo nimmareilla koristettuna odottamassa arvoistaan paikkaa!

Hauskaa oli ja voin suositella kyllä, jos pitää koripallosta!

Tennessee Techiin

Tuli mieleeni, että voisi kirjoittaa muutaman vinkin tänne opiskelemaan tuleville. Osaa hieman varautua ja tietää mitä tehdä eri tilanteissa...

- Luottokortti; maksaminen sillä täällä käy näppärästi ja se käy lähes joka paikkaan!

-Meal Plan; Täällä saa opiskelijakorttiin ladattua ruokailusuunnitelman, jota voi käyttää koulun ruokalassa ja grillillä. Kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaisen paketin ottaa ja ottaako lainkaan. Me emme ottaneet ja olemme sen kokeneet hyväksi. Belgialaiset ystävämme ottivat 19 ateriaa viikossa ja sanoivat sen olevan ihan turha. Sillä täällä tulee syöty paljon muualla, paikallisissa ravintoloissa ja muissa pikaruokapaikoissa. Ruoka ruokalassa ja grillillä käy melko äkkiä yksitoikkoiseksi, varsinkaan jos ei ole hyvin suuri roskaruuan ystävä.

- Asuntolamaksu; tämä pitää maksaa kerralla ensimmäisinä päivinä, joten kannattaa varautua joko tarpeeksi isolla luottorajalla tai koittaa saada käteistä sen verran, että saa maksettua. Ihan pakkotilanteessa sen pystyy myös maksamaan erissä.

-Auto; Ilman autoakin täällä pystyy elämään. Taksit on melko halpoja, 4 dollaria suuntaansa Cookevillen alueella. Mutta jos täällä aikoo olla pidempään, suosittelen auton ostamista! Sillä kävellen on hankala päästä mihinkään. Etäisyydet on melko pitkiä ja kävelyteitä ei läheskään joka paikkaan ole. Eikä viikonloppureissuja silmällä pitäen tarvitse joka kerta vuokrata autoa, eli tulee halvemmaksi. Erityisen välttämätön auto on, jos aikoo asua muualla kuin kampuksella. Sillä kävellen ei tänne pääse kuin ihan lähistöllä olevilta asunnoilta... esim. Eagles Landingista matkaa tulee jo sen verran, ettei kävellen joka aamu viitsi lähteä.

-Tennesseen ajokortti; Tennesseen laki edellyttää, että jokainen Tennesseessä autoa ajava hankkii Tennesseen ajokortin. 30 päivää Tennesseehen saapumisesta saa ajaa omalla ajokortilla, mutta kannattaa heti mennä vaan hankkimaan se paikallinen kortti, sillä se maksaa vain 22 dollaria. Siihen sisältyy teoria ja ajokoe, aikaa kannattaa varata vähintään 2 päivää koko touhulle. Se käy myös näppärästi henkilöllisyystodistuksesta, eikä tarvitse eurooppalaisen ajokortin kanssa aina selitellä missä on syntymäpäivä ja miten niitä päiviä siitä oikein kuuluu katsoa... Säästyy monelta epäselvyydeltä.

-Maksut; Ekoina päivinä joutuu makselemaan kaiken näköistä... mm. asuntolamaksun (jos asuu kampuksella), postilokero maksun (n. 15 dollaria), kirjoja, meal plan (jos sen ottaa) jne... Eli kannattaa varautua siihen, että tililtä rahaa löytyy! Asuntolamaksu oli n. 1700 dollaria, plus kirjat joita meille tuli 5 kappaletta olivat noin 150 dollaria kappale jne...

-Jääkaappi; Asuntolassa asuvalle melkoinen välttämättömyys, varsinkin jos haluaa syödä välillä jotain muutakin kuin koulun ruokaa. Me syömme aina aamupalan huoneessa, eli jääkaapista löytyy maitoa, leikkelettä, juustoa jne... ja saa pidettyä mukavasti juomatkin kylmänä. Kannattaa katsoa käytettyjä jääkaappeja koulun ilmoitustaululta, niitä saa sieltä mukavaan hintaan! Tai Walmart myy sopuhintaan uusiakin, jos mieluista ei löydy. Me maksoimme omastamme 150 dollari + vero Walmartista.

-Kännykkä; Ostimme paikallisen kännykän Walmartista. Net10 palveluntarjoajan pay as you go-version, eli mukana tuli kännykkä ja puheminuutteja 300. Hintaa oli 30 dollaria (+vero). Omalla kännykällä ei kannata soitella, sillä se on törkeen kallista. Minuutti hinta on suomeen n. 2 euroa, kun taas Jenkkikännyllä minuutti vastaa minuuttia, eli halpaa lystiä soitella lankapuhelimeen Suomeen. Net10 palvelun puhelimella ei voi soittaa suomalaisiin kännyköihin, ainoastaan lankapuhelimiin. Tähän jenkkipuhelimeen saa ladattua aina näppärästi lisää minuutteja, jos ne pääsevät loppumaan, ja kuuluvuudet ovat hyvät muissakin osavaltioissa.

Asuntolasta:

Huoneet ovat pieniä, mutta pienillä asioilla tämänkin saa näyttämään ja tuntumaan viihtyisälle. Kaikki on kulunutta ja vanhaa. Vessoja ei huoneissa ole, vaan ne ovat käytävällä koko kerroksen käytettävissä. Yksityisyttä ei siis siinä mielessä ole.

Äänet käytävältä kuuluvat erinomaisesti huoneisiin, samoin kuin huoneesta toiseen. Eristyksiä seinissä ei juurikaan ole.

Nettiyhteys löytyy joka huoneesta, mutta resnet ei juurikaan kovin luotettava ole. Pätkii ja on todella hidas. Mutta sillä saa pidettyä yhteyttä suomeen esim. Skypen tai Messengerin avulla. Ja pystyy hoitamaan pankkiasiat nettipankissa.

Ainut oikein isoiso miinus asuntolasumisessa on se, ettei täällä ole minkään tyylin keittomahdollisuuksia. Ei ole edes kerroskeittiöitä tai koko asuntolarakennuksen yhteistä keittiötä.
--------

Tech Village

On kampuksen reunalla oleva asuinalue, joka on tarkoitettu pariskunnille ja perheille. Mutta ainakin meille sanottiin, että halutessamme voisimme myös sinne hakea asumaan.

Tech Village asunnot ovat pieniä, mutta kaikki on asujan omassa käytössä. Eli ei tarvitse jakaa tiloja muiden kanssa.

Ainut iso miinus Tech Villagessa on se, että huoneet vuokrataan tyhjinä, eli niihin ei sisälly minkään tyylin huonekaluja.
--------

Eagles Landing

Eagles Landing on opiskelijoille tarkoitettu asuinalue n. 5 mailin päässä kampukselta. Siellä jokaiselle asukkaalle on oma huone ja kylpyhuone, yhteistä ovat keittiö, olohuone sekä pyykkitila.

Eagles Landing on kampusasuntolaa hintavampi, mutta huoneet ovat tilavammat ja miellyttävämmät kuin kampuksen asuntolassa. Sekä pystyy itse laittamaan halutessaan ruokaa, eikä tarvitse syödä koululla
--------

Lisäilen tähän asioita, kun tulee taas mieleen, mitä kannattaa muistaa tai ottaa huomioon tai ajatella, jos on tulossa Tennessee Techiin!!

Päivä 8: Orlando - Cookeville ajomatka

Päivästä ei paljon olekkaan kerrottavaa... Aamulla kello 7 starttasimme hotellilta ja kävimme Starbucksilta hakemassa aamupalaa, sillä hotellin aamupalatarjoilu alkoi vasta 8 aikaan.

Syötyämme hieman aloitimme pitkän urakan kohti paikkaa, jota kutsumme kodiksi vielä muutaman viikon...

Ilma oli pilvinen ja sinänsä ajokeli oli ihan mukava. Mutta mitä lähemmäs Cookevilleä tulimme, sitä pilvisemmäksi ja sumuisemmaksi ilma muuttui ja ajaminen muuttui epämukavammaksi, kun tulimme yhdelle osuudelle, jossa tie mutkitteli pienellä vuorella.

Kiitos Garminin kaikki ajomatkat Floridaan ja Floridassa sujuivat hyvin kivuttomasti! Täytyy kyllä sanoa, että parempaa keksintöä ei olekaan matkustajalle... Kävellessäkin näppärä käyttää, ei tarvitse pelata minkään paperikarttojen kanssa. Monet kerrat ois oltu ihan hukassa, jos navigaattoria ei olisi ollut, kun hieman harhaan ajettiin. Sit vaan odotettiin hetki kun Garmin laski reitin uudelleen ja taas jatkettiin uutta reittiä pitkin!

Ja auto oli todella hyvä ja mukava ajettava!! Polttoainetta kulutti melkoisesti mutta muuten oli todella hyvä valinta noin pitkälle reissulle! Selkä ei vihoitellut yhtään, penkki oli todella hyvä ja siinä oli riittävästi säädettävyyttä! Ja oli näppärä ajella Nellin kanssa, kun vaihdettiin kuskia, ei tarvinnut säätää mitään! :D Peilit ja kaikki oli sopivilla kohdilla, kun kerran molemmat ollaan ihan sentilleen saman mittaiset.

Päivä 7: Seaworld

Seaworldiin ei kauaa hotellilta ajanutkaan. Noin 20 minuutin päästä parkkeerattiin julmetun isolle parkkipaikalle ja käppäiltiin lippuluukulle jonottamaan.

Liput saatuamme katsoimme ensin mihin aikaan showt olivat jotta haluamamme niistä nähtäisiin. Hetken kierreltyämme menimmekin katsomaan ensimmäisenä Merirosvo-merileijona showta joka oli todella hauska!!

Seuraavana vuorossa oli koira ja kissashow, mikä oli todella loistava! Siinä näki, miten hyvin voi eläimen kouluttaa, jos vain haluaa!! Jopa kissat tekivät asioita, joita harvemmin niiden näät tekevän...

Tämän jälkeen hetken taas kierreltyämme menimme katsomaan Shamu Showta, eli miekkavalaiden showta. Se oli jotain ihan sanoin kuvaamatonta... Miten pieni ihminen voi saada niin järjettömän ison eläimen tekemään temppuja, joita teki! Ja aikamoinen keskinäinen kunnioitus saa olla kouluttajan ja eläimen välillä, että niin iso peto päästää ihmisen koskemaan itseään ilman että haukkaa suuhunsa välipalana! Täältä saatiin upeita kuvia!!

Delfiinishow oli myös mieletön! Siinä ei ollut pelkästään delfiinien temppuja vaan upeita akrobatia temppuja höystettynä erilaisilla uimahypyillä! Puvusto ja temput olivat mielettömän hienoja!

Kiertelimme katselemassa myös lähes kaikki muut eläimet mitä alueella oli. Erityisesti ihastuin pitkään putkeen joka kulki akvaarion alla. Oli mahtava olla lähellä putken seinämää ja katsella kaloja, niin kuin itse olisi sisäällä akvaariossa!

Ja melkein päivän kohokohta oli kyllä se hetki, kun pääsin koskettamaan delfiiniä!!! Oli jännän tuntuinen! Ihan kuin märkäpukua tai jotain kumipukua olisi koskenut. :D Upeita eläimiä... kyllä me silti siinä delfiinien altaan vierellä hengailtiinkin varmaan tunti ellei pidempäänkin ennen kuin suostuivat kosketeltaviksi! Mutta maksoi vaivan!

Pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen vihdoin 18 aikohin palattiin takaisin hotellille. Huomenna olisi edessä ajomatka takaisin Cookevilleen. Surullista kyllä, joudumme Floridan jättämään taaksemme ja palaamaan kylmään ja pilviseen Cookevilleen.

Floridaan on kyllä päästävä takaisin!! Upeita maisemia ja niin ihanan lämmintä!!

Päivä 6: Kennedy Space Center

Aamupalan jälkeen suuntasimme heti auton nokan kohti Kennedy Space Centeriä. Ajomatka sinne kesti n. 45 minuuttia.

Ajomatkalla vieraiijoiden keskukseen nähtiin jo mielenkiintoisia näkymiä. Nimittän alligaattoreita makasi ojissa tien vieressä! Hauska nähdä niitä ihan noin luonnossa! Jotenkin sitä ei ole ajatellut, että niitä ihan vapaana luonnossakin elää, eikä vain jossain eläintarhoissa...

Päätimme Kennedy Space Centeriin päästyämme ottaa kunnon kiertoajelu alueella. Kahdesta vaihtoehdosta valitsimme Nasa Up Close kiertueen, ajatellen, jos vaikka näkisimme lähdössä olevan sukkulan edes kaukaa.

Ennen kiertoajelun alkua kerkesimme hieman kiertelemään vierailijoille tarkoitulla alueella, kävimme katselemassa roboteista kertovan esittelyn ja rakettipuutarhassa katsomassa vanhat avaruusraketit läpi.

Kiertoajelu suoritettiin mukavan ja todella asioista tietävän oppaan johdolla. Hän kertoi hauskoja vitsejä ja muita mielenkiintoisia juttuja Kennedy Space Centeristä ja yleensäkin NASAsta.

Kiertoajelu kesti n. 2 tuntia. Kävimme tutustumassa läheltä kahden laukaisualustan välissä olevaan mittauspisteeseen ja näimme lähdössä olevan sukkulan vajaan mailin päästä!! Saimme myös räpsiä mielin määrin kuvia paikoista, joita näimme!

Tuntui ihan surrealistiselle olla koko paikassa ja nähdä rakennuksia ja asioita, joita on nähty vain televisiossa. Kyllä sitä välillä itku oli todella herkässä, sillä tuossa paikassa vierailusta olen haaveillut jo monia monia vuosia!

Vähän jäi harmittamaan, kun sukkulan laukaisu jouduttiin siirtämään toiselle päivälle, sillä muuten olisimme sen menneet katsomaan!

Koko päivä meni tuolla Kennedy Space Centerissä. Kierroksen jälkeen, joka koko kestoltaan olikin lähemmäs 4 tuntia, kävimme vielä pikaisesti katsomassa muutaman näyttelyn ennen kuin piti jo lähteä pois, koska paikka suljettiin.

Kävimme hakemassa vähän ruokaa ja menimme hotellille hetkeksi lepäämään. Sit lähdimmekin moikkaamaan Orlandoon asti tulleita kavereitamme ja otimme muutamat lähi ravintolassa.

Huomenna olisi vuorossa Seaworld!!

Päivä 5: Miami Beach ja matka Orlandoon

Suunnattiin ensimmäisenä aamulla kohti Miami Beachiä. Mentiin South Beachille ottamaan arskaa muutamaks tuntia ennen kuin piti lähteä ajamaan kohti Orlandoa.

Aurinko paistoi ihanasta ja vähän päästiin palamaankin suojakerroin 80 omaavasta aurinkorasvasta huolimatta.

Kuultiin myös hämmästykseksemme ekaa kertaa suomea jenkkilän reissun aikana. Tai onhan me kuultu yhden Cookevillen taksikuskin suusta et "mitä kuuluu" ja Don Fosterin vaimon kanssa juteltu, mutta muuten ei olla kieltä kuultu. Siel kaks poikaa kulki suomea höpöttäen ja me katottiin kuin halpoja makkaroita. Jälkeen päin naurettiin, et näytettiin varmaan idiooteilta niitä tujottaessamme, kun tajuttiin et ne puhuu suomee...

Käytiin vähän kävelemässä Miami Beachin kaupungissa vielä ennen lähtöä kohti Orlandoa. Se on kyllä todellinen pieni bilekapununki kaikkini baareineen ja ravintoloineen! Jos rahaa olisi, niin mikäs siinä, sinne vaan bilettämään! Mut suolaset hinnat pitää kyllä meikäläiset pois niistä baareista.

Clubeihin sisään maksaa joku 20 dollaria ja olut jotain 8 dollaria... Rick joi yhden Mojiton ja se maksoi 25 dollaria... Et ihan kauheesti ei siellä varaa olis bilettää.

Automatka Orlandoon sujui mukavasti. Oltiin perillä ennen auringonlaskua ja päästiin hotellimmee, joka olikin todella positiivinen yllätys Miamin rotanloukun jälkeen! Peti on leveä ja huone viihtyisä. Niin ja nythän meillä on ekaa kertaa nettikin käytössä, et saa vähän laitettua kuvia.

Huomenna ois tarkoitus mennä Kennedy Space Centeriin ja shoppailemaan. Harmi vaan, kun joutuivat perumaan huomiselle suunnitellun miehitetyn avaruus-sukkulan lähetyksen polttoainetankkiin tulleen vuodon takia... Oltais se menty katsomaan. Mut onneks ei keritty vielä ostamaan lippuja siihen.

Päivä 4. Key West

Heräiltiin siinä 9 aikohin ja mä kävin taas pikaiseen suihkussa. Sit napattiin tarvittavat tavarat mukaan ja lähdettiin hakemaan vettä Walmartista. Sen jälkeen mentiin hakeman Starbucksista aamupalaa mukaan ja lähdettiin ajamaan kohti Key Westiä. Kello oli tässä vaiheessa n. 11:00.

Ajomatka Key Westiin oli todella upea!!! Pitkän saari jonon päässä oleva Key West on keskellä Meksikon lahtea. Sinne pääsee yhtä tietä pitkin joka kulkee välillä ihan pelkkänä siltana keskellä merta. Näköalat olivat aivan mahtavat!!

Key Westin kaupunki ei sinänsä ollut kovin iso. Siellä mentiin suoraan rannalle, sillä haluttiin ottaa aurinkoa. Eka kerta Floridassa oloaikana! Ranta oli ihan mukava. Oli todella rauhallista, ei liikaa ihmisiä. Piti vaan eka etsiä paikka missä vaihtaa uikkarit ja käveltiinkin n. kilometri huoltsikalle. Se oli kiva juttu, sillä nähtiin paljon paikallisia taloja.

Sieltä löytyi ihania pikku taloja rehevine pihoineen. Oli todella paljon palmuja ja muita sen tapaisia kasveja pihoissa ja ne tekivätkin pihoista ihanan varjoisia, ja niissä on varmasti mukava viettää aikaa kun on oikein kuuma, sillä varjossakin lämpöä oli ihan riittävästi.

Pari tuntia rannalla köllittiin ja mentiin vähän uimaankin. Vesi oli todella lämmintä, sillä ranta oli hyvin matala. Johonkin polveen asti taisi olla vettä. Siellä kelluttiin ja istuskeltiin pohjassa ihan vaan itseämme viilentääksemme, sillä ilma oli hyvin hyvin kuuma.

N. 17:00 aikoihin oli jo pakko lähteä takaisin päin, että päästäisiin ”ihmisten” ajoissa perille. Oli hieno ajella takaisin Miamiin päin auringon laskiessa pikku hiljaa selkämme taa.

Käytiin hakemassa pizzat päivälliseksi ja ajettiin hotellille. Mukavasti saimme todeta, että hotellin avain ei toimi ja kävinkin 3 kertaa respassa hakemassa uutta kunnes 3. kerralla respan poika lähti meille ovea avaamaan…

Syötiin ja katellaan vähän telkkua. Tai no, Nelli tais jo simahtaa…

Huomenna vuorossa ensin vähän biitsiä Miami Beachin puolella ja sen jälkeen nokka kohti Orlandoa, jossa pitäis jo illalla olla!

Päivä 3. Tampan eläintarha ja matka Miamiin

Aamulla taas heräiltiin hyvissä ajoin ja lähdettin kohti Lowry’s Tampa Zoota. Syötiin pikainen aamupalaa eläintarhan parkkipaikalla, eli banaania ja vettä pullosta.

Sisälle puistoon maksoi n. 20 dollaria. Oltais kovasti haluttu lähteä joelle veneilemäänkin, se olisi maksanut n. 10 dollaria lisää, mutta todettiin ettei meillä siihen valitettavasti ole aikaa, kun piti illalla olla jo Miamissa.

Ensimmäisenä kun sisään päästiin ja vähän matkaa oltiin kävelty, tuli vastaan laama taluttajansa kanssa. Pääsin sitä sit vähän halailemaan ja Nelli ottikin kuvan musta sen kanssa. Turkki oli ihan mielettömän pehmeä ja ihana!! Olisin voinut sen ottaa mukaani kotiin… :D

Eläintarha oli todella mielenkiintoinen! Päästiin kävelemän kenguroiden ja wallabien keskelle, silittelemään vuohia… Nähtiin todella läheltä myös kirhaveja!! Ne oli mahtavia!! Kieli ihan sininen ja olivat kovin kiinnostuneita kekseistä, joita niille sai syöttää ostamalla ne automaatista. Me tyydyttiin vaan katsomaan kun muut syötteli, mut silti saatiin muutamia hauskoja kuvia. Komena kokoisia eläimiä!

Päästiin myös lähituntumaan papukaijojen kanssa. Siellä oli iso lintuhäkki, missä linnut lenteli vapaana ja sinne pääsi sisälle. Hauskoja eläimiä mutta todella kova äänisiä! Korviin oikein otti kun kauniisti laulelivat. Siellä sai myös niitä ruokkia, ja linnut lensikin nätisti kädelle istumaan, kun ruokaa oli tarjolla.

Nähtiin myös ylisöpöjä manaatteja! Niille oli eläintarhassa ihan oma sairaalakin.

Pingviinien syöttöhetkikin päästiin todistamaan. Niiden uintia vedessä oli tosi hieno seurata!! Uivat todella nopeasti ja hoitaja kun heitti ruokaa veteen, alkoi aikamoinen molskina.

Joskus 14:00 aikaan piti sitten lähteä jo ajamaan kohti Miamia. Ajomatka meni todella sujuvasti, Interstateilla ei tällä kertaa ollut isompia hidasteita. Ekaa kertaa jouduttiin ajamaan tietullienkin läpi, joten tuli sekin käytäntö sitten tutuksi.

Illalla joskus 19:00 aikaan oltiin vihdoin Miamissa ja hotellilla. Hotelli osoittautui hieman erilaiseksi näin nätisti sanottuna, kuin odotettiin. No, okei, sen saa mitä tilaa, jos otat halvimman mahdollisen, et mitään kovin hääviä saa… Oli sentään puhtaat lakanat ja huone oli tosi tilava. Suihkukin toimi joten sinänsä ei valittamista.

Poikien kanssa siinä tekstailtiin ja käytiin eka syömässä ja sen jälkeen lähdettiin heitä moikkaamaan Miami Beachin puolelle. Oli tosi mielenkiintoista päästä sinne, sillä siellä on paljon baareja ja sitä kautta myös nuoria! Mentiin istuskelemaan yhteen baariin kadun varrella ja kyllä meillä taas oli hauskaa! Oli tosi mukava nähdä Sveniä, Chrisiä ja Rickiä, sekä Svenin ja Chrisin kavereita Dimitriä ja Peteriä!

Myöhään yöllä sit lähdettiinkin takaisin hotellille. Aamulla oli taas aika lähteä uusiin seikkailuihin…

Päivä 2. Florida Aquarium, risteily ja rantaa

Aamulla heräiltiin ekan kerran joskus 9 aikoihin, mutta lykättiin heräämistä vielä tunnilla kun vähän vielä väsytti. Noustiin ylös ja pistettiin itsemme pikapikaa kuntoon ja suunnattiin Tampan keskustaan.

Mitään hajua ei ollut, mihin keskustassa kannattaisi suunnata, niinpä ihan randomilla vedettiin yks osoite keskustasta ja sinne lähdettiin. Siinä sit bongattiin et hei, täällähän on joku iso akvaario (Florida Aquarium), mennäänpä sinne.

Sisään maksoi n. 36 dollaria, ja tämä sisälsi sitten kierroksen akvaariossa ja tadaa!!! Pienen risteilyn katamaraani aluksella delfiinejä ja lintuja katsomaan!!!

Ensimmäisenä mentiin tutustumaan keihäsrauskuihin, jotka uiskentelivat matalassa altaassa heti akvaarion alakerrassa. Niihin sai jopa koskea! Pienen arastelun jälkeen uskatauduin vähän sivelemään siipeä ja voi vitsit miten samettisen pehmeelle ja samettiselle! Paljon tuli niistäkin kuvia otettua, kun olivat niin veikeen näköisiä.

Sen jälkeen kiipeiltiin yläkertaan katsomaan altaita. Siellä riittikin katseltavaa! Kerittiin vajaaseen puoleen väliin ennen delfiinien bongausta. Sieltä löytyi lintuja ja kaloja elämässä sulassa sovussa rämeikköä muistuttavassa rakennelmassa. Myöskin pöllö ja saukko löytyivät!

Sitten olikin jo aika lähteä risteilemään. Pikkaisella katamaraanialuksella lähdettiin Tampan lahdelle. Opas kertoi teollisuudesta ja eläimistöstä mitä alueelta löytyi. Aurinko paistoi ja oli LÄMMIN!! Melko pian jo nähtiin ensimmäiset merkit delfiineistä, mutta eivät päästäneet kovinkaan lähelleen. Sitä vastoin lintuja nähtiin ja paljon! Kapteeni ajeli pitkin lahtea ja välillä nähtiin delfiinejä lähempää, välillä paaljon kauempaa. Missään vaiheessa eivät valitettavasti kuitenkaan tulleet kovin lähelle alusta. Mutta merellä olo oli nautinto jo sinänsä, ihan ilman delfiinien näkemistäkin! Tuuli tuiversi ihanasta kun kapteeni kiihdytti vauhtia välillä ja aurinko lämmitti mukavasti. Risteily oli aivan täydellinen!! Nähtiin upeasti Tampa mereltä päin ja Tampan lähistön saaristoa.

Tämän kerta kaikkiaan upean kokemuksen jälkeen mentiin vielä kiertämään loppuun akvaario, joka oli myös aivan upea kokemus!! Tykättiin molemmat kovasti!

Sit päätettiin vielä lähteä vähän ajelemaan. Ajeltiin Clearwater Beachille katselemaan rantameininkiä. Clearwater on jonkin matkaa Tampasta länteen päin oleva kaupunki ja Clearwater Beach on todella suosittu rantalomakohde jenkeissä. Näin päättelimme, sillä ranta oli aivan täynnä hotelleja ja ihmisiä! Hieman jouduttiin hakemaan parkkipaikkaa ennen kuin pääsimme upottamaan varpaamme ihanan viileään hiekkaan!

Maisemat olivat aivan mahtavat!! Käytiin kahlailemassa rantavedessä, kun emme olleet muistaneet ottaa uikkareita mukaan, eikä viitsitty ajaa pitkää matkaa edes takaisin niitä hakeaksemme. Mukavasti viilensi varpaita tuo vesi. Otettiin muutamia kuvia ja päätettiin ottaa hieman etumatkaa pahimpaan ruuhkaan, kun aurinko alkoi jo laskea.

Käytiin taas Applebee’s ravintolassa syömässä ja tällä kertaa otettiin hampurilaiset. Ei mitään tavallisia jenkkipurilaisia, vaan Nelli otti meksikolaistyyppisen hampurilaisen ja mä italialaistyyppisen bruchetta hampurilaisen. Ruoka oli aivan taivaallista! Ja mikä Jenkeissä on huomattu olevan aivan ensiluokkaista, on palvelu!! Se jos mikä pelaa mielettömän hyvin! aina ollaan todella ystävällisiä ja ruoka tulee nopeasti. Koko ajan katsovat, että juomista riittää, pepsiä tuotiin täysi lasi heti kun olit edellisen juonut loppuun. Ja nuo täyttökierroksethan eivät täällä maksa mitään…

Piti vielä Walmartissa käydä hakemassa jotain auringon oton jälkeen tarkoitettua rasvaa, sillä peilistä meitä kurkki kaks ravun näköistä immeistä tuon risteilyn jälkeen. Päätettiin samalla ostaa vähän kesävaatteita lisää ja löytyikin vähän piraattihousua ja hametta. Hassua shoppailla illalla n. 22:00 kaupassa vaatteita. :D Walmarthan on auki 24/7 eli jos tekee mieli lähtee keskellä yötä ruokaostoksille niin ei kun menoks.

Sit taas vuorossa rentoutumista hotellihuoneessa ennen kunnon yöunia. Huomenna vuorossa eläintarhassa vierailu!!

Päivä 1: Cookevillestä Tampaan

Aamulla kello herätti 5:15. Ensin mielessäni nurisin, että mitä hittoa sen näin aikaisin herättää, kun ulkona oli vielä ihan pimeetä. Sit yhtäkkiä välähti!! Ei piru, tänään pitäis lähtee kohti Floridaa!! Kampesin itteni nopeesti sängystä ylös ja menin suihkuun.

Suihkun jälkeen pakkasimme loput tavarat pikaisesti ja laitoimme itsemme matkakuntoon. 6:38 starttasimme vihdoin matkaan Crawford Hallin parkkipaikalta.

Mä aloitin ajovuorossa ja ajelimmekin useamman tuntia, ennen kuin pysähdyimme n. 3,5 h kuluttua syömään lounasta. Noh, lounasta ja lounasta, sillä menimme maistamaan ensimmäistä kertaa kunnon amerikkalaisia vohveleita Waffle houseen Georgian puolella. Ja kyllä ne osaskin maistua mahtavalle! Nelli otti vohvelin pekaanipähkinöillä ja mä otin mustikkavohvelin. Siihen päälle vaahterasiirappia… Mmm… Ei ole sit koskaan vohvelit maistuneet niin hyvälle! Anteeks vaan äiti! :D

Nelli siirtyi kuskinpenkille ja ajeltiinkin taas aika matka… Mä vetäisin noin tunnin tirsat siinä pelkääjän penkillä, kun maisemat oli melko yksitoikkoista siinä Interstaten varrella. Sit taas kateltiin maisemia.

Jonkin aikaa ajeltuamme piti ohittaa Atlantan keskusta sujuvasti mutta pikkasen ajovirheen takia sit kaarrettiin mukavasti keskustan kautta. Ei nyt onneks sentään ihan downtownin puolelta, mut ihan riittävää jännitysmomenttia saatiin kun seikkailtiin kaduilla etsien oikeaa reittiä takaisin Interstate 75:lle. Onneks meillä oli hyvä ja toimiva Garmin mukana!! Ilman sitä oltias oltu kyllä pahasti pississä.

Maisemat muuttuivat vihreämmiksi ja vihreämmiksi mitä etelämmäs ajeltiin. Koko ajan tien varsilla näkyi maanvilejlystä ja paaaaljon lehmiä!! Sekä ihania farmeja hevoslaumoineen! Nellin kanssa ihan fiiliksissä niitä ihasteltiin! Hienoja suunnitelmia keksittiin jo eläkepäiviks! ;)

Jossain vaiheessa pysättiin tankkaamaan eräälle huoltsikalle ja oli hauska huomata, että myivät tuoreita sitrushedelmiä, esimerkiksi appelsiineja ja greippejä siinä pihalla! Ihanan näköisiä kekoja, värikkäitä ja niin herkkullisen oloisia!! Piti niistä pari kuvaa räppästä muistoksi.

N. 11 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin ja viimein Tampaan. Hotelli löytyi todella helposti, sillä se oli suoraan Interstaten varrella. Käytiin chekkaamassa itsellemme huone, ja vietiin tavarat huoneeseen. Kauhea nälkä jo vaivasi, kun päivän aikana ei oltu syöty kuin yhdet banaanit, vähän Oreo-keksejä ja Doritos-nachoja. Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa.

Huomaa, että on helppo etsiä esim. ruokapaikkoja ja kauppoja, kun on tullut jenkeissä vietettyä jo pari kuukautta, sillä heti tiedettiin etsiä Applebee’s-ketjun ravintola. Tiedettiin, et siellä on hyvää ruokaa ja päätettiin mennä sinne. Mitkään hampparit tai muut pikaruuat ei meille oikein maistu, joten mentiin syömään kunnon pihvit. Ja kyllä se ruoka vaan olikin niin hyvää! 9 unssin pihvit perunamuusin kanssa! NAM! Ruokajuomaksi otin loman kunniaksi margaritan ja Nelli sai tyytyä pepsiin, koska oli ajovuorossa. :D Nelli jäi vielä hieman kaipaamaan jotain jälkkäriä ja otti aivan ihanaa suklaakakkua vaniljajäätelöllä.

Ruokailun suunnattiin vielä Walmartiin, koska olin ihan unohtanut ottaa hammasharjan mukaani. Ostimme myös hieman olutta, kun kerran nyt sellainen vapaus meillä oli. Kampushan on täysin alkoholiton, eli siellä ei saa juoda, eikä sinne saisi tulla humalassa… Ensimmäistä olemme kunnioittaneet 100%... toisen kanssa on hieman lipsuttu, myönnetään…

Hieman vielä telkkarin katselua ja sit unille. Huomenna olisi vuororssa Tampan downtowniin tutustuminen ja kenties hieman biitsillä löhöilyä!! Sillä täällä on L-Ä-M-M-I-N!!!

SPRING BREAK!!!

Vihdoin on koittanut yks kevään odotetuimmista hetkistä!! Spring break alkoi tänään ja huomenna, aikaisin aamulla lähdetään kohti Floridaa ja tarkemmin ottaen Tampaa!!

Tänään puolen päivän aikoihin haettiin auto. Saatiin Kia Sportage. Tosi hyvä auto ajaa vaikka ensin vähän harmittikin, kun ei oo mikään erityisen nätti auto.

Lähdettiinkin sit vähän shoppailemaan Nashvilleen Rickin kanssa, kun ei otettu mitään kesävaatteita mukaan. Tuntui ihan hullulle kun lähdettin sieltä pois mukana kassilliset vaatteita Tommy Hilfigeriltä ja GAPilta... :D Löytyi mm. 10 dollarilla Tommy Hilfigerin mustat farkut, 4 dollarin Tommy Hilfigerin paitoja... jne...

Takaisin kun Nashvilleen tultiin, käytiin vielä syömässä Belgian poikien ja heidän kahden kaverinsa kanssa. He kaikki suuntaavat huomenna Miamiin, ja juteltiinkin siitä suurimman osan aikaa.

Pikainen käynti vielä Walmartissa matkaeväskierroksella ja sit kämpille pakkaamaan loput tavarat...

Nyt olisikin vuorossaa nukkumaan meno että jaksaa herätä aamulla 5:15 suihkuun ja 06:00 startataan kohti Floridaa!!

Kirjottelen lisää kuulumisia viimeistään 15.3. kun kotiudutaan vasta 14.3. Floridan lämmöstä!!!

Synttärit

Sattuipa käymään sellainen juttu, että meikäläiselle iski synttärit tämän Jenkkilän kokemuksen aikana!

Ja osoittautuipa yhdeksi parhaimmista synttäreistä koskaan!!

Päivä alkoi varsin normaalisti. Heräsin ja rupesin tietokoneella surffailemaan. Odottelin että Nelli heräilee... Nelli kun heräsi, käytiin vähän tekemässä kotitehtäviä tietokonelabrassa ja käytiin tutustumassa kirjastoon.

Kirjastosta kun kotiuduttiin menin suihkuun ja rupesin valmistautumaan iltaan. Kun olin kuivaamassa tukkaani, soi puhelin. Nelli vastas puhelimeen ja sano mulle että FedEx soittaa. Ja mä vastasin ja ihmettelin kun setä puhelimessa sanoo että mulle olisi FedExin paketti odottamassa ala-aulassa...

Tietenkin sinne lähdin heti pää ajatuksia vilisten... Et mitä häh... Alas kun pääsin niin siel setä odotti iiiiiison paketin kanssa. Ja minä pää pyörällä et mitä hittoo... Olin vaan et joo, kiitos... ja selän takaa kuului KLIK. Sillon mulla välähti että hetkinen!!!!

Saman tien bongasin Rickin odottamassa nurkan takana kameran kanssa. Setä olikin ollu Rickin kanssa samassa asuntolassa asuva heppu. Ja pian Sven ja Chris ilmestyivät nurkan takaa, kun tajusivat et mä ymmärsin jo, että se oli heidän jekkunsa. Olin vieläkin ihan totaalisen pyörällä päästäni ja totesin vaan et saatte pojat kantaa lahjan yläkertaan...

No hehän sen kantoi ja sit oli aika ruveta availemaan pakettia... Fiksustipa se oli pakattu kaiken paperisilpun ja muun keskelle... :D Sieltä löytyi todella hieno lahja!! Digitaalinen valokuvakehys!!

Olen sellasta sattunut itse katselemaan WalMartissa useammin kuin kerran ja olivat sitten sellaisen ostaneet lahjaksi!!! Olin lähes sanaton! Ei tullut pieneen mieleenikään että he mua jotenkin syntymäpäivänäni muistais ja olin ihan sanaton että he mua muisti noin upealla lahjalla!!

Vieläkin ihan ymmälläni rupesin meikkailemaan ja sit lähdettiinkin syömään! Käytiin Cosmosissa syömässä herkulliset pihvit ja Spankiesin kautta mentiin Club Jetiin!

Ilta oli varsin hauska ja rentouttava!! Juuri äsken kotiuduttiin ja nyt on pakko saada eloa kuvakehykseen!!! :D Kaiken lisäks, ulkona tapahtui jotain ihmeellistä... Siel satoi L-U-N-T-A!!! Joten ohessa kuvaa kun joku sekopäinen suomalainen kävi tekemässä lumienkelin... Nimeä mainitsematta...

Kiitos Nellille lahjaideassa mukana olosta ja special thanks to Crazy Belgium Guys ( Chris and Sven) and to one Crazy Dutch (Rick) for really nice birthday!!!!! :)

Kirjasto

Käytiin tänään vihdoin tutustumassa meidän koulun kirjastoon! Se onkin aika mahtavan kokoinen rakennus, siel saattaa jopa eksyä!!

Kirjastosta löytyy laajat valikoimat erilaisia julkaisuja. Karttoja, kirjoja, lehtiä jne...

Oppikirjoja kirjastossa ei ole, kuten esimerkiksi Satakunnana Ammattikorkeakoulun kirjastossa, mutta muuten kursseihin liittyiviä julkaisuja on paljon.

Kirjasto avannut ovensa kesäkuussa 1989. Kolme kerroksisessa kirjastossa on n. 10000 neliömetriä pinta-alaa ja kirjastossa on noin 365 000 kirjaa, yli miljoona mikrofilmiä ja sinne tulee yli 3000 lehteä ja julkaisua!! Karttoja löytyy 55 000 ja siellä on myös valtion julkaisuja 177 000 kappaletta!

Mediakeskuksesta löytyy 38 000 nimikettä eri formaateissa, on vhs, dvd, cd-tuotteita sekä tietokone ohjelmistoja.

Kirjasto tarjoaa rauhallisia opiskelutiloja opiskeiljoille ja se onkin todella hyvin auki. Viikolla sinne voi mennä opiskelemään 7:45-0:00, ja viikonloppuisinkin la 10:00-18:00 ja su 13:00-0:00. Siellä vaan on hieman liian hiljaista meidän makuumme... :D

St Louis ja Anheuser-Busch vierailu

Sunnuntai aamuna heräilimme 10 aikaan ja pakkailimme kamat pikku hiljaa kotimatkaa varten.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kuitenkin vielä vierailemassa Anheuser-Buschilla, joka siis on yksi Yhdysvaltojen suurimmista panimo-alan yrityksistä ja tunnetuin merkki on Budweiser-olut.

Tehtaalla kiersimme katsomassa ensin hevostallit, jotka kuuluvat olennaisena osana panimoa. Tämän jälkeen olikin vuorossa oluen panemisen prosessiin tutustumista eri vaiheissa. Näimme iiiisoja olutsammioita, jotka liittyivät oluen panemisen loppuvaiheisiin, sekä pääsimme katsomaan pullottamista ja tölkittämistä.
Viimeisenä vuorossa oli mielenkiintoisin osuus, eli oluen maistelu. Jokainen vieras sai 2 olutta. Me tyydyimme nauttimaan Rickin ja Svenin kanssa yhdet oluet. Minä ja Sven otimme Michelob Amber Bock olutta, joka oli tummempaa olutta. Ja tämä maistui aivan erinomaiselle! Rick taasen otti jotain vaaleampaa olutta, jonka nimi valitettavasti jäi tarkistamatta ennen lähtöä.

Tämän jälkeen olikin aika aloittaa kotimatka, ja ajovuorossa olikin Nelli. Meno oli erittäin hilpeää ainakin takapenkillä, jossa minä, Sven ja Chris naureskelimme todella huonoille vitseillemme. Etupenkki (Nelli ja Rick) välillä toivoi vähän laadukkaampaa juttua, mutta sitä toivetta emme valitettavasti pystyneet toteuttamaan.

Ajettuamme Interstate 57:ää jonkin aikaa kotiin päin, alkoi näyttää sille, että autot peruuttaa vastaan... Kauheat letkat autoja olivat pysäksissä tiellä. Siinä sitten ihmettelimme ja kummastelimme 1,5 h että mitähän kauheuksia on sattunut, kun liikenne oli poikki... pikku hiljaa matelimme välillä eteen päin ja taas olimme pysäksissä.

Poliisi ohjasi liikentee pois Interstatelta pienemmälle tielle, ja seurasimme letkaa ihmeissämme, että mihinköhän sitä nyt päädytään... Kello oli jo lähemmäs 6 ja kirosimme, kun menee kovin myöhäiseen kotiutuminen.

Usean kilometrin kiertolenkin jälkeen pääsimme takaisin Interstate 57:lle ja jatkoimme matkaa... Edelleen täysin tietämättöminä syystä, miksi jouduimme ihme kiertolenkin tekemään... Tänään sitten oli pakko googlettaa, että mistä oikein oli kyse ja siellä oli vaarallista materiaalia kuljettanut rekka kaatunut teiden keskelle (interstatella molempiin suuntiin on vähintään 2 kaistaa ja ne on erotettu toisistaan melko leveällä maakaistaleella). Mitään tietoa siitä, mitä materiaalia autossa li ollut, ei kerrottu...

Kampuksella oltiin vihdoin ja viimein joskus puolen yön aikaan. Äkkiä kamat autosta ja sisälle. Oli ihana tulla omaan "kotiin" ja saada käydä omaan sänkyyn unille...

Kiikkustuolissa sitten vanhana mummona on kyllä tätäkin reissua mahtava muistella!!

St. Louis ja Mardi Gras

Perjantai tulla tupsahti kuin varkain nurkan takaa, ja olikin jo aika suunnata Svenin ja Rickin kanssa kohti autovuokraamoa hakemaan autoa. Mukavasti mukaan lähti jälleen "pikku" auto, Dodge Magnum... :D

Nopeasti kampuksen kautta hakemaan tavarat ja Chris auton kyytiin. Ja ei kun auton nokka kohti St. Louisia. Puolet matkasta saatiin Nellin kanssa kulutettua hyvin tekemällä Termodynamiikan kotitehtäviä... Hieman haastetta lisäsi tien epätasaisuus ja hiljalleen pimenevä ilta.

6,5h matkan jälkeen näkyi jo St. Louisin keskusta. Hotellimme sijaitsi n. 20 km keskustasta joten suuntasimme suoraan sinne. Pieniä ongelmia oli löytää perille, kun muutama highway oli suljettu tietöiden takia. Ja täällä kun ei mitään kiertoteitä merkata, vaan ihan ite saat sompailla mitä reittiä haluat, niin tuotti hieman vaikeuksia löytää tietä, mitä pitkin päästään hotellille. Onneksi meillä oli Rickin Tomtom mukana, ilman sitä oltaisiin oltu hukassa...

Hotelliin kirjauduttiin nopeasti sisälle ja mentiin asettumaan taloksi huoneeseemme. Huone oli todella mahtava. Hilton-hotellit näemmä rakennetaan tässä maassa hyvin pramean näköisiksi. Ilta kulutettiin ihan hotellihuoneessa hengailemalla ja juttelemalla, sekä televisiota katsomalla.

Lauantai aamuna herätyskello pärähti iloisesti soimaan kello 8. Aamupalaa piti mennä syömään, mut selvisi vasta siinä vaiheessa ettei se kuulukkaan huoneen hintaan, joten jätettiin väliin ja päätettiin mennä keskustassa syömään. Jouduimme kuitenkin odottamaan jonkin aikaa, kunnes Rickin kaveri Alain tuli hotellillemme jonkun kaverinsa kyydissä. Sitten suuntasimme koko poppoo kaupungille. Mukavana yllätyksenä meitä odotti pieni jääkerros auton päällä, sillä yöllä oli satanut hitusen lunta...

Mardi Gras kulkue lähti liikkelle joskus 11-12 aikaan. Kulkueessa oli siis erilaisia kulkuneuvoja jotka oli koristeltu monin mielenkiintoisin eri tavoin... Kulkueeseen kuului myös helmien heittely, eli sellaisia muovisia helminauhoja heittelivät kadun varrella olevaan yleisöön, vähän niin kuin suomessa heitellään penkkarikarkkeja. Merin kanssa yritimme sopia näkevämme jossain, mutta kaikessa siinä ihmispaljoudessa se osoittautui mahdottomaksi...

Siellä menikin aika mukavasti, joskus 2 aikaan taisi kulkue loppua. Katsomassa olevat ihmiset olivat jo siinä vaiheessa ihan tuhannen tukat ja alkoi jo hieman ärsyttää meitä. Ainut meidän porukastamme joka tuossa vaiheessa oli jo alkoholia kerinnyt nauttimaan, oli Alain.

Päätimme suunnata yhteen St. Louisin suurimmista nähtävyyksistä, eli the Gateway Archille. Merin kanssa saimme sovittua, että hän tapaa meidät siellä. Tämä Arch on suomalaisen arkkitehdin, Eero Saarisen suunnittelema monumentti, jonka rakennus aloitettiin 1961 ja saatettiin vihdoin päätökseen 1965. Rakennus on tehty ruostumattomasta teräksestä ja se on 192 metriä korkea. Huipulle pääsee kahdella "junalla", joiden vaunut muistuttavat ihan avaruuskapseleita. Huipulla on useita pieniä ikkunoita, joista avautuu mahtavat näkymät St. Louisin keskustaan ja Illinoisin puolelle. the Archissa käynti oli aivan mahtava kokemus!!Archin jälkeen suuntasimmekin keskustaan ja päätimme mennä syömään. Kadulla törmäsimme keskustassa liikkuvaan keskustaoppaaseen, jolta kysyimme ruokapaikkaa. Hän ystävällisesti lähtikin meille paikan näyttämään, eikä meidän tarvinnut sompailla keskenämme ja yrittää löytää perille.

Ruokapaikka oli todella mukavan oloinen ravintola. Söimme Nellin ja Merin kanssa aivan käsittämättömän mahtavat pihvit ja joimme erinomaista punaviiniä.

Ruuan jälkeen meidän piti lähteä katsomaan St Louis Blues vastaan Nashville Predators jääkiekko peliä, mutta harmittavasti jouduimme sen jättämään väliin... Halvimmat istumapaikkaliput olisivat maksaneet 165 dollaria, sillä Mardi Grasin takia halvemma liput oli myyty. Kuulemma yleensä halvimmat liput irtoaa n. 20 dollarilla, eli vaikka NHL:stä on kyse, ei itseään kipeeksi tarvitse maksaa päästäkseen katsomaan.

Pienten mutkien ja vääntöjen kautta minä, Nelli, Meri, Sven ja Chris suuntasimme hotellille vaihtamaan vaatteita, jotta lähtisimme baariin. Kun pääsimme hotellille, ja istahdin hetkeksi alas, totesin että musta ei ole enää baariin lähtijäksi... Nelli, Meri ja Chris lähtivätkin Sven kuskaamana sitten Rickin seuraksi, tämä kun oli jäänyt kaverinsa Alainin kanssa keskustaan siksi aikaa kun muut kävisivät hotellilla. Tässä vaiheessa tiesimme jo, ettei Meri voisikaan jäädä yöksi, sillä Alain olikin päättänyt lähteä kotiin jo samana iltana, vaikka heidän piti yhdessä lähteä vasta seuraavana päivänä...

Nelli, Chris ja Rick kotiutuivatkin baarista jo hyvissä ajoin Merin lähdettyä kotimatkalle. Hiukan aikaa vielä juttelimme ja katsoimme telkkaria ennen kuin toivotimme hyvät yöt ja rupesimme nukkumaan.

Tornadovaroitus

Tänään annettiin täällä ensimmäinen tornadovaroitus. Tornado varoitus annetaan täällä siinä vaiheessa, kun pyörteen muodostuminen havaitaan tutkassa.

Oltiin Nellin kanssa just lähdössä tunnille kun ihmeteltiin että mikä hiton pilli nyt huutaa... Jatkettiin vaan kävelyä, kun kaikki muutkin kerran ihan rauhassa jatkoi matkaansa ja mentiin Brown Hallille, missä piti tuntien olla. Porukka seisoi vaan ulkona odottamassa ja yks tyyppi meidän kurssilta tuli juttelemaan ja kysyi, että kuultiinko hälytys. Kertoi sen olevan tornadovaroituksen merkkiääni ja jos mennään sisälle, joudutaan menemään alakertaan tornado/pommisuojaan.

Jäätiin muiden kanssa siihen ulos sitten odottelemaan ja n. 15 minuutin päästä päästiinkin jo sisälle, kun "tilanne" oli ohi. Käytävissä soi viesti, että varoitus on ohi ja voidaan palata normaali toimiin. Mentiinkin siitä sitten Heat Transferin tunnille.

Tunti oli oikeastaan aika turha, sillä tämä ihana viesti varoituksen päättymisestä jatkoi soimista n. 15 minuuttia, eikä opettajan puheesta kuullut tänä aikana sanaakaan... :D Kuvassa pienipunainen pömpeli, josta tulee ohjeet varoituksen tullessa. Oli tullut joku pikku tietokonevika, koska viestin tuleminen jouduttiin lopettamaan manuaalisesti... :P

Ja juuri kuulimme, että alueella pörrää kaksi tornadoa, toinen pohjoisessa, toinen etelässä, eli siis turhaan varoitusta ei annettu...

Spring Break suunnitelmia

Kohta on käsillä jo yksi odotetuista hetkistä, eli Spring Break! Se on täällä iso juttu, sillon nuoret laumoittain lähtevät jonnekin viettämään "laatuaikaa" kavereiden kanssa aikaa.

Me päätimme Nellin kanssa suunnata kohti Floridaa. Eilen varailimme jo hotellihuoneita. Tarkoituksena olisi lähteä 7.3. aikaisin aamulla ajamaan kohti Tampaa, ajomatkaa on n. 12 h eli koko päivä menee ajellessa. Tampassa vietetään pari yötä. Sieltä suunataan auton nokka sitten kohti Miamia 9.3. jossa olisi tarkoitus olla taas pari yötä. 10.3. ajatuksissa olisi tehdä päiväreissu Key Westiin. Miamista matka jatkuu sitten kohti Orlandoa 11.3, jossa sitten vietämmekin loppu loman katsellen nähtävyyksiä ja shoppaillen. 14.3. ajetaan sitten taas takaisin Cookevilleen.

Jännityksellä odotamme jo tuota reissua, vielä olisi 17 päivää jäljellä... :)

Valentine's day

Eilen täällä juhlittiin Valentine's daytä. Eli siis rakastavaisten päivää, ei ystävänpäivää kuten tylsässä epäromanttisessa suomen maassamme.

Meidän asuntolassa ravas poikia kukkakimppujensa kanssa, ottipa jotkut rohkeet jopa mukaansa kitaransakin... Illalla kun oltiin ravintolassa, siellä oli paljon pariskuntia syömässä.

Pitkän aikaa kaupoissa on myyty jo kaikkea krääsää tätä juhlaa varten. On ollu suklaata, pehmoleluja, ilmapalloja, kukkia jne...

Me vietimme oikein ystävänpäivää ja syötiin uusien ystäviemme kanssa epäromanttisesti pizzaa tuolla alakerran oleskelutiloissa samalla donkkauskisoja katselle! :D Hauskaa oli ja pizza pirun hyvää!

Illalla käytiin taas vähän viihteellä ja se on kyllä aina yhtä hauskaa tossa porukassa!

Gatlinsburg ja Smokey Mountains

Tänään lähdettiin siis aamulla aikaisin kohti Gatlinsburgin kaupunkia ja Smokey Mountainsia. Ajomatka meni yllättävän kivuttomasti, vaikka sinne ajettiin n. 2,5 h.
Ensin käytiin hakemassa vähän opastusta turisti infosta Smokey Mountainsin kupeesta. Sit lähdettiin ajelemaan pienelle vesiputoukselle. Sinne piti patikoida n. 1,3 mailin mittainen lenkki, koko matkan polku kiipes ylämäkeen pienessä kulmassa. Perille kun päästiin, otettiin muutamia kuvia, nautittiin luonnossa ja hengähdettiin hetki. Sit suunnattiinkin samaa reittiä alaspäin. Olisi siitä vielä eteenpäin päässy jotain pienempää polkua pitkin jonnekin, mut jätettiin väliin.
Alas kun päästiin, päätettiin palata takaisin Gatlinsburgin kaupunkiin, sillä pojilla oli pikkasen nälkä, kun eivät olleet mitään aamupalaa vielä syöneet ja oltiin jo puolissa päivin. Matkalla takaisin kaupunkiin jouduttiin hetken aikaa odottelemaan, kun joku oli ilmeisesti saanut parkkipaikalla sairauskohtauksen ja hänet haettiin helikopterilla pois...Gatlinsburgin kaupunki on todella kaunis pieni kaupunki ihan Smokey Mountainsin kupessa. Värikäs ja täynnä aktiviteetteja. Löytyy erilaisia museoita, kumituslinnaa, tuolihissillä pääsee jonkun nyppylän päällekin menemään...

Käytiin pienessä ravintolassa syömässä pizzat ja sit lähdettiin kävelemään katuja ees taas. Löydettiin aivan ihania kujia, joissa oli paljon paljon pieniä putiikkeja. Arkkitehtuuri oli kaunista, joskin hyvin teennäistä. Mutta se ei meitä haitannut, kiva oli katsella pikkuputiikkien tarjontaa. Meille mukaan lähti ainoastaan toffeeta ja sellasia tikun näköisia karamellipötköjä karkkikaupasta, jossa tuotteet tehdään paikan päällä. Mutta Rick löysi vihdoin etsimänsä stetsonin yhdestä puodista ja onnellisena lähtikin kotimatkalle uuden hatun omistajana.

Perillä Cookevillessä oltiin vasta josku puol 7 aikaan. Käytiin vielä meksikolaisessa ravintolassa syömässä (ruoka oli aivan taivaallista!!) ja sitten pitkin suunnata jo takaisin kampukselle.

Huomenna olisi vuorossa Tennesseen osavaltion ajokortin suorittaminen... Katsotaas nyt, saadaanko sitä huomenna, kun voi olla että pistävät tekemään ajokokeenkin...

Road trippiä

Eilen vuokrattiin porukalla taas auto, jotta päästään viikonloppuna kulkuun! Saatiin jälleen kerran Dodge Charger, joka meillä parisen viikkoa sitten oli. Siihen tykästyttiin, ja kun kerran myyjä sitä tarjos, heti naama virneessä se otettiin vastaan.

Tänään lähdettiin sitten aamusella ensin käymään Burgess Fallsilla, joka on siis osavaltion puisto, jossa on upeat vesiputoukset. Ajomatkaa sinne ei ollut kuin noin puolisen tuntia, mutta siellä vierähtikin tovi, jos toinenkin, kun patikoitiin metsässä polkua pitkin putouksille!

Ilma oli suosiollinen +20 celcius astetta!! Aurinkoisessa ilmassa oli hyvin mukava kävellä luonnossa ja katsella sen ihmeellisyyksiä... Kuvia tuli otettuakin jonkin verran, sillä paikka oli aivan upea!!

Putouksilta suunnattiin kohti Lebanonia, koska Rick halusi ostaa itselleen siellä olevasta nahka outlet-myymälästä stetsonin. Sinne asti kun päästiin, jokaisen naama veti väkisinkin hymyyn. Olimme olettaneet, että olemme menossa vain yhteen kauppaan, jossa myydään nahkatuotteita. Mutta paikka osoittautuikin outlet-malliksi, eli paikka oli täynnä merkkivaatteiden outlet myymälöitä. Tommy Hilfigeriä, Ralph Laurenia, GAPia... kaikkea löytyi!! Pojatkin innostuivat shoppailemaan ja löysivätkin mukavan pinon vaatteita itselleen. Taisimme Nellin kanssa jäädä vähemmälle tällä kertaa. :D

Sitten ajeltiinkin pitkän päivän uuvuttamina takaisin Cookevilleen ja mentiin Cosmosiin kunnon pihviaterialle. Hullulle tuntui maksaa 20 dollaria 2 ihmisen 150 grammaisista naudanpihveistä juomien kanssa... :D Ja pihvi oli varmasti yksi elämäni parhaista, niin mureaa ja mehukasta!

Sieltä suunnattiinkin kampukselle. Mun ja Nellin piti lähteä käymään vielä Walmartissa ihan kahdestaan, et mä pääsen harjottelemaan tota autolla ajoa täällä Jenkeissä. Kyllä kieltämättä vähän iski jännäkakkaa housuun, kun Sven ja Chris lähtivätkin mukaan ja jouduin ajamaan koko porukan Walmartiin. Täällä liikenne järjestelyt on melkolailla erilaiset, kuin Suomessa ja ajotyyli myöskin hyvin erilainen.

Hyvin selvittiin ja mukava oli tollasta "pikkuautoa" saada ajaa. :D Lykkäsin jo kovasti Svenille avaimia mut tää sano et kotiin ei päästä, jos sä et aja... Huomas vissiin et mä hermoilin ja pisti uudestaan ajamaan, et pääsen turhasta hermoilustani. Takaisin päin matka menikin mukavammin, kun rupesin rentoutumaan.

Kateltiin vielä Dunhamin dvd Spark of Insanity ja sen jälkeen olikin aika vetäytyä nukkumaan. Huomen aamulla lähtö kello 08:00 kohti Gatlinburgia!!

PS: Tuleepa nyt sitten koettua ensimmäinen flunssakin täällä, tällä hetkellä mä olen ihan tukossa kurkku karheana ja Nellikin tossa valitteli nenän tuntuvan sille, et flunssa iskee...

Uusi päivä, uudet kujeet

Pitkästyttävän... anteeksi, siis.... Mielenkiintoisen koulupäivän jälkeen, mentiin Nellin kanssa taas tonne Fitness Centeriin. Pyöräiltiin eka 35 min spinnin pyörillä, sykkeet huiteli mukavissa 160 lukemissa suurimman osan aikaa... Sit vielä pari palauttavaa kävelykierrosta radalla ja eiku uimaan! Uimassa käytiin vaan lihasten rentouttamisen vuoksi, niinpä uitiin vaan muutama hassu kierros.

Sit ei ku saunaan ja suihkuun. Alkokin tämän jälkeen jo olemaan nälkä... Mentiin belgian poikien kämpälle, kun mun piti lainata Sveniltä neulaa ja lankaa... Lensi nääs nappi takista yks päivä. Sit syömään... Tortilla maistui kumman hyvälle!

Pitkään höpötettiin hölmöjämme tossa ulkona Svenin ja Chrisin kanssa. Huumorin taju osuu kyllä niin hyvin yksiin... mut kyllä meitä muut pitää ihan idiootteina. :D

Tenttiä

Huh hei... Ensimmäinen online tentti tehty. Mahtaa opettajalla olla hauskaa, kun katselee kellon aikoja, koska me ollaan tenttimme tehty.

Minkäs sille voi, jos aivotoiminta on parhaimmillaan myöhään illalla. Hyvin meni tentti, molemmat saatiin 9/10.

Jos vaikka nukuksimaan, et jaksaa huomen taas touhuta.

Tänään käytiin vähän shoppailemassa Crossvillessä. Siellä on sellanen Outlet Mall, missä on eri liikkeitä jotka myy poistotavaraa halvoin hinnoin.

Saatiin Nellin kanssa yhteensä hassattua 110 dollaria. :D Ja saatiin kauheet kassilliset vaatteita mukaan! Mä ostin 2 farkut, jotka maksoi 8 dollaria kappaleelta, muutamia paitoja ja alusvaatteita... Nelli löysi vinon pinon paitoja ja suorat housut jne...

Sitten Don Foster, joka meille lähti tota shoppailupaikkaa näyttämään, näytti meille vähän maaseutua ja nähtiin jopa poroja!! Täällä joku heppu kasvattaa niitä!

Nyt pitää mennä vetämään pienet tirsat, et jaksaa taistella kotitehtävien kanssa... Huomenna ollaan menossa katsomaan SuperBowlia Cosmosiin, joten pitää olla kotitehtävät tehtynä ennen sitä!

Fitness Center

Koululla on kyllä todella upeet liikuntamahdollisuudet!! Käytiin hetki sitten vähän juoksemassa siellä radalla ja crosstrainerilla 15 min vehtaamassa.

Sieltä löytyy kyllä ihan vaikka mitä. Spinning pyöriä on, aerobic sali jossa järjestetään ohjattuja tunteja, lentopalloa, koripalloa, racquetballia, 25 uima-allas sekä vaikka mitä muuta...

Eikä maksa mitään opiskelijoilta, joille kertyy lukukaudessa 6 creditiä tai enemmän!! :D Tosi mahtava systeemi!!

Tänään kun juostiin rataa ympäri, nähtiin vasta oikein kuinka iso tuo koko keskus on! Se on ihan järjettömän iso!! Mut kyllä siellä porukkaa olikin! :) Nyt vaan pitää ostaa kunnon kengät, et päästään pelaamaan racquetballia ja päihittämään Belgian pojat. ;)

Cosmos

Juuri palailtiin kotiin Cosmosista!

Cosmopolitan Grill on siis paikallinen kuppila, josta saa (kuulemma) parhaita chicken wingsejä tällä alueella! Ja kyllä ne mahtavalle maistuukin!!

Ollaan nyt kaikkina keskiviikkoina, mitä täällä ollaan oltu, käyty Cosmosissa! Juotu pitcher tai kaksi olutta (pitcher on siis tämä leffoista kuuluisa kaljakannu), 8 mietoa kanansiipeä ranch-kastikkeella ja perunankuorien kera niin NAM!!

Pitcher tosiaan on monien jenkkileffoissa näkemä olut kannu. Sen voi jakaa ihan just niin monen ihmisen kanssa, kuin haluaa. Siitä tulee about 4-5 lasillista. Hintaa pitcherillä Comosissa on $6, eli ei paljon mittään. Comosissa draft-oluita, eli hanasta lasketavia, ei niin kovin montaa ole. Budweiseriä, Killiansia ja Milleriä löytyy varmuudella. Muista en tiedä. Ja kaikki muut paitsi Killians, ovat light-oluita... Jännä juttu sinäsnä, mut vaikka luulis, niin pitcheristä olut ei maistu laimeelle lopussa! Hiilihappoa kyllä löytyy ihan loppu kannustakin asti, vaikka aina luulo yleensä on se, että lopussa olut maistuu pahalle.

Chicken wingsit, eli kanansiivet siis on taikinassa dipattuja ja uppopaistettuja kananpaloja, jotka maistuu aivan taivaalliselle!!! Ne ovat melko tulisia, sillä uppopaiston jälkeen ne joko dipataan kastikkeessa, tai päälle kaadetaan kastiketta (en oo varma kuinka tehdään). Tulisuus vaihtoehtoja on useita. Mild (mieto), Medium, Hot (tulinen) ja Cosmos (erittäin tulinen...)Me Nellin kanssa otetaan mietoja siipiä aina ranch-kastikkeen kanssa, ja ne on niiin hyviä!! Mietokin on vähän suussa poltteleva, joten riittää hyvin meille!!

Perunankuoret ei oo ihan sitä, mitä luulisi. Ne on todellisuudessa halkaistuja perunoita, joista on hieman koverrettu pois. Kolo on täytetty pekonilla, juustolla, kermaviilillä/creme fraichellä ja päällä on vähän sipulia. Tämä koko juttu dipattuna grillikastikkeeseen.. yhdistelmä on taivaallista.

Tästä on nyt kaikkien näiden 2,5 viikon aikana muodostunut meille jo tapa, ja addiktio. :D Sunnuntaina mennään mahdollisesti SuperBowlia sinne katsomaan!! Henkilökunta on todella ystävällistä ja mukavaa ja siellä on mahdottoman hyvä olla!! Saa rauhassa syödä ja juoda, korkeintaa käyvät kysymässä, tarvitaanko lisää juotavaa ja syötävää!

Jos joku liikkuu joskus Tennesseessä ja tällä suunnalla, ottakaa ihmeessä suunnaksi Cosmopolitan Grill!!

Jeff Dunham

Jeff Dunhamista on täällä tullu meille jo melkoinen pakkomielle. Ja kuinka ollakkaan, täältä löytyy yks vähintään yhtä pakkomielteinen belgialainen ja yks vähän vähemmän pakkomielteinen belgialainen. Dunhamin vitsejä viljellään aina kun nähdään ja pätkiä on katottu YouTubesta, silloin kun se on saatu toimimaan tällä hitaalla netillä.

Käytiin Nellin kans tänään ostamassa Jeff Dunhamin kaks dvd:tä Walmartista ja mentiin poikien kämpälle katsomaan toinen niistä. Ja kyllä oli taas pissassa pidättelemistä... On ne jutut vaan niin hauskoja! Ja torstaina vuorossa toinen dvd... :D