Viimeistä viedään...

Viimeinen päivä Nashvillessä. Huomenna aamusella lähdetään kohti Nashvillen lentokenttää ja sieltä lähtee lento n. 13 aikoihin kohti Washingtonia ja sieltä sitten Kööpenhaminan kautta Helsinkiin.

Tänään olisi tarkoitus käydä vielä ihan viimeiset tuliaiset käydä hakemassa ja viimeisen kerran syömässä ravintelissa.

Sit vaan tavarat kasaan valmiiks ja löffäilyä hotellihuoneessa.

Hei hei Cookeville, Nashville odottaa!

Tänään aamulla heräiltiin ja pakkailtiin loput tavarat. Joskus siinä 12 aikoihin ruvettiin raahaamaan tavaroita kohti alakertaa. Siinä olikin aikamoinen homma. sillä tavaraa oli PALJON! En saanut enää matkalaukkua kiinni, kun laitoin sinne lakanat sängystä... Ne oli pakko siirtää Nellin matkalaukkuun... :D Toivonmukaan painorajat ei pauku...
Kun vihdoin oltiin saatu huone tyhjäksi ja tavarat alakertaan, käytiin viemässä avaimet takaisin ja kirjauduttiin ulos asuntolasta. Haikealle tuntui jättää Crawford Hall taakse ja astella viimeistä kertaa ulos ovista... Viimeiset kuvat Quadranglestä ja jäimme odottelemaan Joshia, joka meidät Nashvilleen toi.Chrysler Malibu on aikamoinen tilaihme, sillä saatiin sinne meidän kaikki tavarat, ja vielä Nellikin mahtui istumaan takapenkille ilman ongelmia! :P Olin aivan satavarma, ettei ikinä tavarat mahdu siihen autoon, mutta kyllä vain mahtui!

Ajomatka Nashvilleen meni mukavasti jutustellessa ja ihmisten autoja ihmetellessä...Sellasia viritelmiä kyllä täällä tulee vastaan että huh huh... Niin laitonta olisi Suomessa ajella autolla, jossa ei ole konepeltiä jne...Haettiin ihan ensimmäisenä hotelli ja käytiin kysymässä, voidaanko chekata itsemme jo sisälle etuajassa, kello nimittäin oli vasta 2 ja Jenkeissä check in aika on yleensä 3. Eivät pystyneet antamaan meille vielä avaimia niinpä lähdettiin etsimään ruokapaikkaa.

Samalla tuli tehtyä pieni sightseeing kierros keskustassa, kun Josh ei muistanut missä Joe's Crab House oli, koska hän halus meidät sinne viedä. Oltiin nimittäin puhuttu että kunnon kalaruokaa on ikävä. Löydettiin se lopulta ja paikka näytti todella mukavalle!! Sisustus oli meriaiheinen ja paikka oli mielettömän viihtyisä!

Ruoka oli aivan mahtavaa!! Söin leivitettyjä katkarapuja ja ranskalaisia slawn kanssa ja Nelli söi tilapiaa riisillä. Sekin maistui mahtavalle. Jälkkäriks vielä vähän suklaapiirakkaa jäätelöllä ja taas oltiin kuin uusia ihmisiä!! :)

Sitten tultiinkin takaisin hotellille ja sanottiin heipat Joshille! Oli tosi kiva että hän viitsi lähteä meitä kuskaamaan, eikä meinannut millään antaa maksaa kyydistä... Taksi olisi maksanut 160 dollaria joten olisimme hänelle ihan mielellämme maksaneet. Mutta maksettiin sitten ravintolassa ruoka hälle, vaikka siitäkin kitisi, että hän maksaa ihan ite. :D

Jäätiin loppu illaksi hotellille rötväilemään ja katselemaan telkkaria. Ah, miten ihanaa saada maata kunnon sängyssä!! Ja ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään eikä pakko ole tehdä yhtään mitään...
Huomenna aamupalan jälkeen tutustumaan Nashville Downtowniin, jonne täältä hotellilta on n. 15 min kävelymatka. Hotelli on ihan LP areenan vieressä, eli ihan keskustassa ollaan.

Viimeinen päivä...

Tänään on viimeinen päivä Cookevillessä. Surullista mutta totta. Justhan me vasta tänne tultiin ja nyt ollaan jo lähdössä. Kaupungista pidetään paljon, sopivan pieni mutta sopivan suuri, kaikki tarvittava löytyy täältä. Hyvin olemme viihtyneet!

Käytiin valmistujaislounaalla Crawdaddy-nimisessä ravintolassa. Ruoka oli taivaallista! Ja seura mielettömän mukavaa. Nähtiin Caseyn vanhemmat ja he olivat ihan älyttömän mukavia! Hänen äitinsä kanssa meillä onkin yhteinen harrastus, nimittäin valokuvaaminen. Harmittaa, että nyt vasta heidät tavattiin, juttua olisi riittänyt useammalleekin päivälle.

Jääkaappi vietiin ennen lounaalle lähtöä, samoin se Antin avustuspakkaus. :D Nyt pitäis vielä siivota vähän ja pakata loput kamat niin et aamusti voi vain napata sängystä lakanat ja lähteä kohti Nashvilleä. Illalla ollaan vielä menossa Spankiesiin istuskelemaan.

Farewell dinner

Eilen oli jäähyväispäivällinen koululla, koulun järjestämänä. Oli mukava kerääntyä vielä kerran syömään vaihtariporukalla!

Ruoka oli todella hyvää ja ihanaa jälkiruokaakin saatiin! Istuskeltiin siellä ja oteltiin kuvia ihmisistä, ryhmäkuvia meistäkin napattiin. Ja jossain vaiheessa porukka aloitti pitämään puheita. Jokainen kiitti vuorollaan pienesti kaikkia kavereitaan, kansainvälisyystoimiston henkilökuntaa, ja kyllä siinä kyyneleet valuivat yhdeltä jos toiseltakin. Minutkin sinne passitettiin pitämään pienimuotoinen puhe, ja minkäs siinä teet, kun itku pääsee ja yrität samalla kiittää kaikkia kuluneesta ajasta ja kaikesta, mitä meidän eteen on tehty, kun näet meidän toimiston "äidin", Brendan, itkevän yleisössä...

Illalla suunnattiin Spankiesiin poikien ja Karan sekä Joshin kanssa yhdille koulun loppumisen kunniaksi. Spankiesistä lähdettiin käymään poikien kanssa vielä sanomassa heipat, kun he lähti tänä aamuna ajamaan kohti New Yorkia. Rickiä halatessa meinas jo itku päästä uudelleen, mut vielä sain tapeltua kyyneleet takas. Svenin ja Chrisin kanssa kohti meidän asuntolaa kävellessä pääs itku, kun rupesivat pirut puhumaan siitä, kun tänne on tultu. Iski tajuntaan et se on ohi ny. Hetki meidän asuntolan edessä vielä juteltiin, ja kyllä siinä kyynel oli pojillakin silmässä kun sanottiin heipat ja lähdettiin Nellin kanssa sisälle.

Käytiin heittämässä mun kamera huoneeseen ja pistämässä uusiks meikit itkettyjen tilalle ja suunnattiin takas Spankiessiin josta pienten mutkien kautta päädyttiin yhden kaverin kämpälle nauttimaan alkoholipitoista juomaa ja pitämään pienimuotoiset kotibileet.Ilta oli ihan suunnattoman mukava!! Kiva oli rentoutua kavereiden kanssa ilman liian virallista kouluympäristöä ja painetta tenteistä tai muusta. Toivon mukaan edes muutama heistä vielä joskus nähtäisiin.

Huomenna mennään yhden tytön valmistujaisiin. Tosi ihanaa, että hän meidät kutsui, mukava nähdä hänen perhettään. Veli ja toinen sisko ollaankin jo nähty ja he on ihan mielettömän mukavia. Voin vaan kuvitella miten mukavat vanhemmat heillä on...

Sunnuntaina sitten lähdetäänkin n. 13 aikaan päivällä ajelemaan kohti Nashvilleen. Josh kansainvälisyystoimistolta lupasi heittää meidät sinne ja lupasipa vielä majoittaa meidän Antin avustuspaketin luokseen, eli jätetään meidän jääkaappi ja muutama muu tavara tänne odottamaan ensi syksyä.

KESÄLOMA!!

Soon ny ohi! Koulu nimittäin tältä lukuvuodelta!! Kesäloma alkoi tossa puolisen tuntia sitten! :)

Enää olis kirjojen palautus kirjakauppaan ja tulosten odottelua... Heat Transfer on hylätty, tulokset tulivat eilen, Dynamiikasta mulle D ja Nellille C (eli huonoin ja toisiks huonoin arvosana, vastaavat Suomen 2 ja 3). Muista ei vielä ole tuloksia... Jänskättää...

Illalla syömään viimeisen kerran vaihtariporukalla ja sit olis jotain baaritouhua tiedossa kesäloman alkamisen kunniaksi!! :)

1 jäljellä!

Enää yksi final jäljellä!! Sit olis toinen kouluvuosi käyty läpi! Tämän päiväinen tentti vaikutti menevän ihan mukavasti, lopputulos jäänee nähtäväksi!

Yksi kurssi on varma hylätty, just tarkistin tuolta koulun nettisivuilta ja F näytti tulevan arvosanaksi, eli Failed. Se oli kyllä jo etukäteen tiedossakin. Parhaamme yritettiin, mutta ei vaan asia mennyt jakeluun opettajan opetustyylillä. Toivon mukaan muista päästään läpi!!

Oltiin myös tänään tyttöjen kanssa kahvilla! Ei montaa kertaa olla käyty heidän kanssaan missään, mut oli todella mukava tänään käydä Sweet Sallies kahvilassa maistamassa cupcakeja (muffinseja) ja juoda kupponen kahvia ja rupatella. Vähän oli fiilis kyllä että ollaan ihan eri maailmasta, sillä he kaikki opiskelivat liketaloutta ja/tai kieliä, eli vähän erialan ihmisiä kuin me kaksi. Mutta silti oli kovin mukavaa!

Käytiin vielä jälkeen päin syömässä Great Harvest Bread nimisessä paikassa leivät ennen kotiin tuloa ja vitsit että ne leivät osaa olla hyviä... Kerran aiemmin ollaan käyty ja on aivan ihana paikka! Leipä on kunnon leipää, aina tuoretta ja ihanaa!

Pian pitäiskin sitten lähteä viimeistä kertaa Cosmosiin syömään. Huomenna olis jäähyväisateria koulun puolesta. Kunpa sais pidettyä itsensä kasassa, ettei kauheasti rupeis itkeskelemään... Illalla mennää vielä tyttöjen kanssa juhliman Finalsien loppumista ja koulun päättymistä!

3 tehtynä, 2 jäljellä!!

Nyt ollaan jo yli puolen välin lopputenteissä. Enää olisi 2 kappaletta jäljellä. Toinen vähän vaikeampi ja toisen pitäisi olla helpompi. Mielenkiinnolla odotamme.

Huomaa, että pää alkaa sopeutua päivä päivältä paremmin kotiin lähtöön. Nyt jo miettii hirmuisesti asioita kotoa, esimerkiksi mitä tekee ensimmäisellä viikolla ja mihin menee jne.

Suurin osa tavaroista on pakattuna, ja muutamat tavara, mitä tarvitaan päivittäisessä käytössä, pakataan viikonloppuna. Jääkaappi lähtee jemmaan ens syksyä varten, jolloin yksi tuttu meidän koulustamme tulee tänne. Samoin muutama muu tavara pistetään hälle laatikkoon, kun ei viitsis roskiinkaan heittää.

Vaakakin saatiin lainaan et ollaan päästy hiukan tarkistamaan paljonko sitä painoa laukuilla oikein on. Tänne tullessa tultiin käsimatkatavaralaukun kanssa plus 21kg matkalaukun kanssa. Takaisin lähdetään käsimatkatavaralaukun sekä 2 vähintää 20 kiloisen matkalaukun kanssa. :D Et on sitä jotain tullut ostettuakin...

Jos vähän vielä opiskelisi huomista tenttiä varten.

Viimeistä viedään...

... nimittäin kouluviikkoa. Tällä viikolla tosin koulua on vain 4 päivää ja jokaisena niistä on tentti. On nimittän lopputenttien aika. Meillä sattuu joka kurssista olemaan tentti, joten tänään oli kaksi tenttiä, ja loppuina päivinä yksi.

Perjantai on valmistumispäivä, eli silloin on jo vapaapäivä. Silloin suurin osa opiskelijoista on jo lähtenyt koteihinsa kesäksi ja asuntola on tyhjä... Luulenpa, että taidamme olla viikonloppun melkein ainoat täällä.

Sunnuntaina me suuntaamme kohti Nashvilleä. Siellä yövymme hotellissa muutaman yön ja seikkailemme kaupungissa, sillä emme siellä vielä paljon ole olleet. Yhtenä päivänä kävimme vähän kävelemässä, mutta siinä se. Eli ihan kiva nähdä kaupunkia paremmin.

Sitten perjantaina 15.5. kello 13 paikallista aikaa onkin lähtö takaisin Suomeen. Kaksijakoiset fiilikset, toisaalta hirmu surullista, mutta toisaalta taas aivan mahtava päästä kotiin! Ihana nähdä perhettä ja kavereita sekä saada syödä kunnon kotiruokaa!!

Sikaflunssaa

Kaikki varmaankin on saaneet lukea tästä maailmalla leviävästä taudista nimeltä sikainfluenssa.

Täälläpäin ei paljon asiasta ole puhuttu. Kaipa siitä ehkä paikallisissa lehdissä saattaa lukea, mutta omaan silmään eikä korvaan ei ole vielä osunut yhtään lehtijuttua tai kuulunut mitään puhetta. Mitään ohjeita ei ole tullut, miten toimia jos epäilee siihen sairastuneensa...

Mielenkiinnolla odotamme, odottaako Suomessa n. 2 viikon päästä jonkinnäköinen vastaanottokomitea viemässä meitä karanteeniin tai iskemässä meitä kokovartalo kylpyyn. Ehkä olis kyllä ihan hyvä, ettei ainakaan omia mukuloita tartuttais mihinkään karmeeseen tautiin...

Täällä Tennesseessä ei ilmeisesti ainakaan vielä ole todettu yhtään tapausta, mutta ei siinä välttämättä kauaa mene, kuin täälläkin ensimmäinen tapaus on. Todella monethan on matkustaa Yhdysvalloissa just Meksikoon lomailemaan...

Itseä toisaalta pelottaa, mut toisaalta sitä ei osaa yhtään pelätä... Otetaan rauhassa, katsellaan ja kuunnellaan, miltä tilanne näyttää. Tosiaan kaks viikkoahan tässä on, ennen kuin kotiin asti päästään.

Window on the World

Window on the World on tapahtuma täällä Tennessee Techissä, missä on erimaiden edustajia kertomassa omasta kulttuuristaan ja maastaan.

Me olimme Nellin kanssa siellä edustamassa Suomea. Eli kerroimme maastamme ja korjasimme vääriä käsityksiä. Todella yleinen kuvitelma oli, että Suomessa asuu jääkarhuja. Toiset taas olisivat sijoittaneet Suomen paaaaljon etelämmäksi maailman kartalla, sinne Italian ja Kreikan tuntumille.

Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme ja oli todella mukava nähdä myös muiden kulttuurien edustajia ja keskustella heidän kanssaan maidemme eroista.

Jos tänne Techiin joku sieltä Suomesta on tulossa keväällä, niin kannattaa varautua tuohon tapahtumaan ottamalla mukaan jotain Suomalaisia esineitä ja vaikka suosituimpien bändien levyjä jne...

Meillä oli lainassa Fosterin perheeltä poron talja, Apocalyptican ja Sibeliuksen CD:t sekä postikortteja. Poron taljaa käyvivät niin aikuiset kuin lapsetkin ihastelemassa ja mielenkiintoista oli huomata, miten hyvin Apocalyptica täällä tunnetaan!! Tulipa eräs intialainenkin sanomaan, että miksette ole pistäneet Poets of the Fallin levyä esille, se on paras Suomalainen yhtye! :D

Cosmos ja Jupiler

Tänään oli aika hauska ilta. Pitkästä aikaa päätettiin mennä Cosmosiin syömään. Cosmosissahan ikärajaa nostettiin joku aika sitten niin ettei alle 21 vuotiaat pääse sisälle, koska siellä saa tupakoida sisällä...

No mentiin tänän Rickin isän, veljen, Rickin, Svenin ja Chrisin kanssa sinne syömään. Kyllä maistui taas wingsit hyvälle pitkästä aikaa! Samoin "perunankuoret"!! Nam! Pitcher Killians-oluttakin oli hyvää pitkästä aikaa!

Ruuan jälkeen siinä juteltiin jonkun aikaa kunnes Rick sanoi, et nyt on aika lähtee katsomaan, mikä yllätys meitä odottaa. Ja me oltiin vähän et mitä... Oltiin joo, kuultu, et Rickin veli, Ron, tuo jonkun yllärin mukanaan. Mut ei me siitä mitään kyselty oltu... Tänään nyt sit vihdoin nähtiin mikä ylläri oli.

Seisottiin siinä Ronin ja heidän isän hotellihuoneen ulkopuolella odottamassa yllärin valmistelua ja Rick siinä sanoi, et mitä te nyt luulette sen sitten olevan... Me siinä Nellin kanssa sit naurettiin et no joo, helppo arvata... Rick vihjaili, et no mikä on teidän mielestänne eniten Alankomaalaista ja Belgialaista. Revettiin Nellin kans nauraman et no mikähän, olut tietenkin. Mut ei se nyt sitä voinut olla...

Ja samassa Rickin isä avas oven ja tadaa! Pöydällä oli rivissä pulloja Jupiler-olutta, jota pojat on niin kovin kehuneet. Me oltiin Nellin ihan ymmyrkäisinä et vau.

Mentiin sisälle ja saatiin jokainen pullo Jupileria. Pojat siinä fiilisteli et just samalta maistuu kuin kotona... Ja hyvällehän se maistui! Kerrankin tuli olut juotua oikein hitaasti ja nauttien, kun tiesi et sitä ei tule kovin äkkiä uudelleen saamaan, on nimittäin yksi Belgia oluista, joita ei viedä pois maasta kuin osaan Alakomaihin!

Istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja sit oli jo aika lähtee unille. Huomenna päivä uusi ja Dynamiikan pistokoe 12 aikoihin...

Pääsiäinen

Tänään mentiin syömään Don Fosterin, erään yliopistolla töissä olevan miehen pojan luo. Hänen vaimonsa kun on suomalainen, olemme jonkin verran olleet tekemisissä heidän kanssaan.

Ruoka oli todella herkullista ja mukava oli päästä juttelemaan vähän suomeakin. Ja samalla nähtiin vähän amerikkalaisia koteja, sillä ensin käytiin juomassa kahvit Fostereilla ja sen jälkeen vasta mentiin pojan luo.

Tänään käytiin Tessin, erään asuntolassamme asuvan tytön kanssa, Fall Creek Fallsilla vaeltelemassa. Lähdettiin n. 9 aikaan aamulla ajelmaan, ja perillä oltiin reilu tunti myöhemmin.

Pysätiin Nature Centeriin katsomaan löytyisikö reittikarttaa ja käytiin katsomassa siinä vieressä olevat putoukset ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Fall Creek Fallsia. Ensin mentiin yli riippusiltaa pitkin ja sit patikoitiin metsässä.

Siellä oli hirmu mukava kävellä. Ilma oli raikas eikä satanut vettä vaikka olikin pilvistä. Juteltiin ja räpsittiin kuvia. Pian alkoikin putousten humina jo kuulua. Ensin pysättiin katsomassa putousten yläpuolella ja siitä jatkettiin reittiä pitkin matkaa niin että päästiin kävelemään putousten alle.

Mahtavan näköisiä!! Alaspäin mentiin todella kivikkoista polkua pitkin, joten ylösnousu sujui helpommin. Sama metsä reitti takaisin luontokeskukselle ja seuraavaksi mentiinkin vaijerireittiä pienempi putousten alapäähän. Rinne oli todella jyrkkä ja kaapelissa roikkuen mentiin alas. Oli kyllä kaiken vaivan arvoinen mennä sinne, putoukset olivat mahtavat. Eivät kovin korkeat, mutta silti oli mukava päästä sinne ala päähän katsomaan miltä ne oiken näyttivät.

Ja taas sama mukava kaapelireitti kiivettiin ylös, se sujuikin näppärämmin kuin alaspäin meno... Sai vaan napata kiinni kivestä ja vetää itseä ylöspäin jaloilla auttaen.

Mentiin vielä hetkeks kävelemään metsään ennen kuin ajeltiin takaisin Cookevilleen. Sen verran raskas päivä oli että mä sammahdin heti autoon päästyäni hetkeks... :D

Pitkä perjantai

Tänään oli aika erikoinen pitkä perjantai. Herättiin vasta puolilta päivin kun ei ollut kello soittamassa, miten uni maittoikin noin pitkään... Johtui ehkä siitä et mä heräsin yöllä järjettömään ukkoseen ja revin tietokoneen ja ulkoisen kiintolevyn irti seinästä ja sit kestikin hetken ennen kuin saan taas unen päästä kiinni.

Siinä päivällä sit vähän lueskeltiin Nellin kanssa kirjoja ja aateltiin et lähdetään kävelemään kohta Walmartiin ja siinä matkalla käydään Dolce Cafessa kahvilla. Just heitin yöpaidan pois päältäni, kun kuultiin et alko sireenit soimaan. Eka ajatus et taas menee paloauto, mut aika nopeesti ajatus vaihtui siihen, et nyt iski tornadovaroituksen hälyt päälle. Samassa alkoikin käytävän hälyttimistä kuulua viesti että kansallinen sääkeskus on antanut tornadovaroituksen, kaikkien siirryttävä välittömästi tornadosuojaan alakertaan.

Äkkiä ekat vaatteet päälle mitä käteen osui, ja sit alakertaan tornado suojaan. Ei meillä mitään paniikkia ollut, ihan rauhallisin mielin sinne mentiin.

Sinne kerääntyi sit pikku hiljaa kaikki ne vähän ihmiset joita tällä hetkellä asuntolassa oli, sillä monet olivat jo eilen menneet kotiin, koska tänään ei ollut koulua. Istuttiin, juteltiin, pelattiin korttia... ja jossain välissä mä kävin hakemassa meille vettä huoneesta ja kirjat. Sit lueskeltiin kirjoja ja odotettiin ajan kulumista.

N. 1,5h myöhemmin meille sanottiin et saadaa poistua, vaara ohi. Siitä meni vielä yks 10-15 min ennen kuin hälytysjärjestelmästä tuli viesti, et vaara ohi.

Äkkiä nettiä selailemaan ja katsomaan tuhon jälkiä... Aika ikävää jälkeä olikin tornado tehnyt reilun tunnin ajomatkan päässä olevassa Murfreesborossa. :( Taloja oli hajonnut ihan säpäleiksi, autoja katollaan... 2 ihmistä kuollut ja useita loukkaantuneina... Ei siis ole mikään leikin asia nuo tornadot. Täällä meidän suunnallakin oli ilmeisesti havaittu 2 suppilomuodostumaa taivaalla, mut ilmeisesti eivät olleet maakosketusta ottaneet. Aiheesta voi lukea uutista täältä!

Sit lähdettiinkin Walmartiin ja katseltiin, kun taivas oli yhä todella tumma paikka paikoin ja toisaalla taas oli aivan kirkasta ja aurinko kurkisti pilvien raoista.

Walmartista kun tultiin, rynnättiin melko ripeästi takaisin alakertaan, tällä kertaa syynä oli Nashville Predatorsin peli, joka alkoi telkkarista! Saatiin ihan rauhassa katsella peliä, sillä täällä ei tällä hetkellä montaa ihmistä ole. Saatiin onneks hiukan hillittyä kiroomista ja huutamista, eikä kukaan ainakaan tullut valittamaan, et liian kovalla volyymilla suutamme auottaisi. :D Harmi vaan Predatorsit eivät päässeet play offseihin, oltais menty kyllä katsomaan peli Nashvilleen, jos oisivat päässeet...

Huomenna pitäis aamusti lähteä taas Fall Creek Fallsien kansallispuistoon yhden tässä asuntolassa asuvan tytön ja hänen parin kaverinsa kanssa. :) Mennään vähän patikoimaan ja nauttimaan luonnosta. Toivottavasti sattuu hyvä sää huomiselle!

Jack Danielsin tislaamo

Aamulla lähdettiin ajelemaan koti Lynchburgia ja siellä sijaitsevaa Jack Danielsin tislaamoa. Ajomatka kesti noin 2 h ja melko rauhallisissa merkeissä se menikin.

Tislaamolle kun päästiin, huomattiin että siellä oli mielettömästi porukkaa. Ihmeteltiin, et oliko nyt jotain erikoista tiedossa... Pysäköinti paikalle ohjaava setä sitten kertoi, että tislaamomestari oli tänään antamassa nimikirjoituksia pulloihin.

Mentiin vierailijakeskukseen ja ilmoittauduttiin tislaamokierokselle. Pienen odottelun jälkeen olikin jo meidän kierroksemme vuoro ja lähdimme ensin katsomaan videopätkää Jack Danielsin historiasta ja viskin alkuperästä.

Tämän jälkeen vuorossa oli bussiin hypääminen ja ajettiin jonkin matkaa paikkaan, jossa tekevät viskin valmistuksessa käytettävää hiiltä puusta. Meillä oli oppaana hyvin vahvaa etelän aksenttia puhuva nuori mies ja häntä oli mukava kuunnella, sillä tuo aksentti on hyvin miellyttävä. Vähän vaikea oli välillä ymmärtää mitä hän puhui, mutta se ei haitannut. Pääasiat kuitenkin aina ymmärrettiin.

Tislaamon ympäristö oli hyvin kaunista! Paljon pensaita ja puita, kaunis puro kulkemassa läpi koko tehdasalueen. Tämä puro on lähteestä, josta otetaan viskissä käytettävä vesi. Kaunista ja vehreää oli jo tislaamoalueen ympäristössä ja lämpimänä päivänä siellä oli oikein mukava kävellä!

Nähtiin herra Jack Danielsin vanha toimisto ja tynnyrivarastoa. Hajut olivat paikka paikoin hyvinkin mielenkiintoisia, sillä viskin valmistuksen eri prosesseissa syntyy hyvin voimakkaita ja erilaisia hajuja. Pahin tuoksu taisi olla käymisvaiheessa, oikein silmiä kirvelsi kun pytyn ääreen menin kuvaa ottamaan... Siellä ei saanut käyttää edes salamaa tai ajatellakkaan tulitikun sytyttämistä, sillä kaasut olisivat roihahtaneet palamaan hyvinkin äkkiä...

Tynnyrivarasto oli myös varsin vaikuttava! Siellä oli Daniels pullo poikineen vielä kypsymässä tammitynnyreissä, joista, muuten asiasta kiinnostuneille tiedoksi, viski saa värinsä. Ennen tynnyriin laittoa viski on veden väristä, mutta kypsyessään tammitynnyrissä, viski imee itseensä tammitynnyrin väriä.
Kierroksen lopuksi päästiin tutustumaan ainoaan paikkaan Tennesseessä joka myy Jack Danielsin viskiä pulloittain yksityisille ihmisille, eli White Rabbit Bottle Shoppiin. Siellä oli todella upeita, erilaisia pulloja myynnissä, toiset halvempia toiset kalliimpia.

Tämän jälkeen oli vuorossa kurkistus Lynchburgin kaupunkiin. Lynchburg on hyvin pieni kaupunki Tennsseen eteläosassa. Lähellä Danielsin tislaamoa oli kaupungin keskusta, jossa pienen aukion ympärille oli keskittynyt pienten putiikkien ja baarien tarjonta. Käytiin Jack Danielsin lahjatavara liikkessä ja piti sieltä ostaa haalarimerkki ja snapsilasi sekä puinen teline kahdelle snapsilasille jonka saa pullon kaulan ympärille. :D

Ajeltiin sen jälkeen takaisin Cookevilleen ja käytiin vielä illalla katsomassa uusin Fast and the Furious leffa! Leffa oli oikein hyvä, siinä oli mielettömän upeita autoja!!

Nyt nukkumaan, sillä huomen aamulla suuntana Fall Creek Falls-putoukset!

Ruokaa ja viiniä

Mm... Olipahan taas hyvä päivällinen! Käytiin Cheddar's-nimisessä ravintolassa syömässä! Siellä on ihan uskomattoman hyvää ruokaa! Ollaan muutama kerta siellä käyty ja mennään jatkossakin! Ribbsejä (possun kylkee), pihviä ja kalaa on kokeiltu ja ne on ainakin olleet aivan erinomaisia!

Perunamuusia, coleslawta (kaalisalaattia) tai caesarsalaattia, ribbsejä tai kalaa. Nam! Kyllä kelpaa!! Punaviini sopii hyvin kaveriksi ja kun ottaa talonviiniä 1,5 litran pullossa, riittää siitä vähän seurusteluviiniksikin neljälle hengelle. :D

Hauskaa oli taas tänäänkin! Kyllä mieletön yhteensattuma on ollut, että just noiden heppujen kanssa ollaan osuttu samaan kouluun. Niin menee ajatukset ja huumorintajut yksiin! Kyllä taas irtosi hyvät naurut jälkiruuasta, omenapiirakasta... :D Tarjoilija varmaan piti meitä hieman pimeenä.

Mukava on ollut jutustella poikien kanssa heidän kotimaistaan ja ruokatottumuksista jne. Tarvii kyllä joskus lähteä heitä moikkaamaan, he kun asuvat kaikki melko lähellä toisiaan, vaikka asuvatkin kahdessa eri maassa.

Ja heitä kiinnostaa myös meidän kulttuurimme, ruokatottumuksemme ja elämämme, joten todella hauska jutella, kun keskustelu on molemmin puolista! Meistä on tavallaan tullut tänne pieni perhe, välttämättä muuten ei nähdä päivittäin, mutta lähes joka päivä syömme yhdessä ja juttelemme tunnin pari. Mukava tapa ja sääli sinänsä, että siitä joutuu muutaman viikon päästä luopumaan... vaikka kotiin onkin jo ikävä.

Tämä viikko on oikeestaan eka viikko ollut, jolloin todella on alkanut olla halu palata kotiin. Ilmeisesti siis reissu on ollut sopivan mittainen, et kerkee ruveta kaipaamaankin sitä kotia. No, lähinnä sieltä kyllä kaipaa niitä ihmisiä... Tänne jäisin ihan mielelläni, jos voisin ne tutut ja rakkaat ihmiset, erityisesti lapseni, saada tänne! Niinkään Suomeen maana en osaa kaivata. Täällä on hyvä olla. Ihmiset on mukavia ja paikat kauniita. Suomen kylmyyttä en kaipaa lainkaan, mielelläni jäisin jonnekin tänne tai vielä vähän etelämmäs elelemään ettei tarvis kylmästä kärsiä.

Mut jos vielä vähän kotitehtäviä menis pakertamaan ennen nukkumaan menoa, niissä on aikamoinen homma! :)

Viikot vierivät...

...ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikko lähempänä kotiin lähtöä. Jäljellä olisi enää 7 viikkoa ennen kuin matkan loppu häämöttää.

Arki on taas astunut kuvioihin Spring Breakin jälkeen. Kovasti on yritetty opiskella, sillä nytkin on maanantaina taas yksi tentti. Samalla pitäis tehdä yksi online-pistari ja laskea kotitehtäviä. Hommaa piisaa...

Eilen käytiin ekaa kertaa pelaamassa racquetballia! Se on saman tapainen peli, kuin squash. En tiedä oikein mitä eroa noilla lajeilla on, mutta samanlaisella kentällä pelataan, samantapaisin välinein. Oli tosi hauskaa!! Rick ja Chris meitä opetti pelaamaan, kun meistä kumpikaan ei koskaan ole kyseista lajia tai squashia kokeillut! Aluks oli kyllä tosi vaikea pysyä pallon perässä mutta pikku hiljaa sitä tajus hieman enemmän, miten pitää liikkua ja lyödä.

Tänään käytiin sit toista kertaa pelaamassa ja voi hitto et osaakin oikean käden lihakset olla hellänä. :D Tosi hyvää tekee! Tuntuu et hiki tulee vaikket tee mitään. Vaikka kyllähän siel kentällä tulee juostua koko ajan, mutta sitä vaan ei sillain huomaa.

Täällä on tällä hetkellä kevät jo ihan täysillä päällä. Puissa on kukkia, mikä on jännä, sillä yleensähän Suomessa tulee ensin lehdet puihin. Mut täällä tuli kukat ensin ja nyt alkaa pikkuhiljaa pilkottaa hiiren korvat. Lämmintä on ollut, kuluvalla viikolla olis suurimmaks osaks 20 astetta päivisin, vaikka tänään onkin ollut alle 10 astetta.

Harlem Globetrotters!!

Tänään käytiin tuossa Eblen centerissä katsomassa Harlem Globetrotterseja!!

Show oli mahtava!! Naurettiin vatsamme kipeiksi heidän jutuilleen! Tämähän on siis showkoripalloa, eli eivät varsinaisesti pelaa koripalloa, vaan kikkailevat palloilla kaiken näköistä ja ovat pelaavinaan toista joukkuetta vastaan.

Pelin loputtua saatiin mennä hakemaan nimmareita, mut valitettavasti ei Nellin kanssa keritty ihan kaikki samaan. Mutta suurin osa kuitenkin! Nyt on komea Tennessee Techin pikkukoripallo nimmareilla koristettuna odottamassa arvoistaan paikkaa!

Hauskaa oli ja voin suositella kyllä, jos pitää koripallosta!

Tennessee Techiin

Tuli mieleeni, että voisi kirjoittaa muutaman vinkin tänne opiskelemaan tuleville. Osaa hieman varautua ja tietää mitä tehdä eri tilanteissa...

- Luottokortti; maksaminen sillä täällä käy näppärästi ja se käy lähes joka paikkaan!

-Meal Plan; Täällä saa opiskelijakorttiin ladattua ruokailusuunnitelman, jota voi käyttää koulun ruokalassa ja grillillä. Kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaisen paketin ottaa ja ottaako lainkaan. Me emme ottaneet ja olemme sen kokeneet hyväksi. Belgialaiset ystävämme ottivat 19 ateriaa viikossa ja sanoivat sen olevan ihan turha. Sillä täällä tulee syöty paljon muualla, paikallisissa ravintoloissa ja muissa pikaruokapaikoissa. Ruoka ruokalassa ja grillillä käy melko äkkiä yksitoikkoiseksi, varsinkaan jos ei ole hyvin suuri roskaruuan ystävä.

- Asuntolamaksu; tämä pitää maksaa kerralla ensimmäisinä päivinä, joten kannattaa varautua joko tarpeeksi isolla luottorajalla tai koittaa saada käteistä sen verran, että saa maksettua. Ihan pakkotilanteessa sen pystyy myös maksamaan erissä.

-Auto; Ilman autoakin täällä pystyy elämään. Taksit on melko halpoja, 4 dollaria suuntaansa Cookevillen alueella. Mutta jos täällä aikoo olla pidempään, suosittelen auton ostamista! Sillä kävellen on hankala päästä mihinkään. Etäisyydet on melko pitkiä ja kävelyteitä ei läheskään joka paikkaan ole. Eikä viikonloppureissuja silmällä pitäen tarvitse joka kerta vuokrata autoa, eli tulee halvemmaksi. Erityisen välttämätön auto on, jos aikoo asua muualla kuin kampuksella. Sillä kävellen ei tänne pääse kuin ihan lähistöllä olevilta asunnoilta... esim. Eagles Landingista matkaa tulee jo sen verran, ettei kävellen joka aamu viitsi lähteä.

-Tennesseen ajokortti; Tennesseen laki edellyttää, että jokainen Tennesseessä autoa ajava hankkii Tennesseen ajokortin. 30 päivää Tennesseehen saapumisesta saa ajaa omalla ajokortilla, mutta kannattaa heti mennä vaan hankkimaan se paikallinen kortti, sillä se maksaa vain 22 dollaria. Siihen sisältyy teoria ja ajokoe, aikaa kannattaa varata vähintään 2 päivää koko touhulle. Se käy myös näppärästi henkilöllisyystodistuksesta, eikä tarvitse eurooppalaisen ajokortin kanssa aina selitellä missä on syntymäpäivä ja miten niitä päiviä siitä oikein kuuluu katsoa... Säästyy monelta epäselvyydeltä.

-Maksut; Ekoina päivinä joutuu makselemaan kaiken näköistä... mm. asuntolamaksun (jos asuu kampuksella), postilokero maksun (n. 15 dollaria), kirjoja, meal plan (jos sen ottaa) jne... Eli kannattaa varautua siihen, että tililtä rahaa löytyy! Asuntolamaksu oli n. 1700 dollaria, plus kirjat joita meille tuli 5 kappaletta olivat noin 150 dollaria kappale jne...

-Jääkaappi; Asuntolassa asuvalle melkoinen välttämättömyys, varsinkin jos haluaa syödä välillä jotain muutakin kuin koulun ruokaa. Me syömme aina aamupalan huoneessa, eli jääkaapista löytyy maitoa, leikkelettä, juustoa jne... ja saa pidettyä mukavasti juomatkin kylmänä. Kannattaa katsoa käytettyjä jääkaappeja koulun ilmoitustaululta, niitä saa sieltä mukavaan hintaan! Tai Walmart myy sopuhintaan uusiakin, jos mieluista ei löydy. Me maksoimme omastamme 150 dollari + vero Walmartista.

-Kännykkä; Ostimme paikallisen kännykän Walmartista. Net10 palveluntarjoajan pay as you go-version, eli mukana tuli kännykkä ja puheminuutteja 300. Hintaa oli 30 dollaria (+vero). Omalla kännykällä ei kannata soitella, sillä se on törkeen kallista. Minuutti hinta on suomeen n. 2 euroa, kun taas Jenkkikännyllä minuutti vastaa minuuttia, eli halpaa lystiä soitella lankapuhelimeen Suomeen. Net10 palvelun puhelimella ei voi soittaa suomalaisiin kännyköihin, ainoastaan lankapuhelimiin. Tähän jenkkipuhelimeen saa ladattua aina näppärästi lisää minuutteja, jos ne pääsevät loppumaan, ja kuuluvuudet ovat hyvät muissakin osavaltioissa.

Asuntolasta:

Huoneet ovat pieniä, mutta pienillä asioilla tämänkin saa näyttämään ja tuntumaan viihtyisälle. Kaikki on kulunutta ja vanhaa. Vessoja ei huoneissa ole, vaan ne ovat käytävällä koko kerroksen käytettävissä. Yksityisyttä ei siis siinä mielessä ole.

Äänet käytävältä kuuluvat erinomaisesti huoneisiin, samoin kuin huoneesta toiseen. Eristyksiä seinissä ei juurikaan ole.

Nettiyhteys löytyy joka huoneesta, mutta resnet ei juurikaan kovin luotettava ole. Pätkii ja on todella hidas. Mutta sillä saa pidettyä yhteyttä suomeen esim. Skypen tai Messengerin avulla. Ja pystyy hoitamaan pankkiasiat nettipankissa.

Ainut oikein isoiso miinus asuntolasumisessa on se, ettei täällä ole minkään tyylin keittomahdollisuuksia. Ei ole edes kerroskeittiöitä tai koko asuntolarakennuksen yhteistä keittiötä.
--------

Tech Village

On kampuksen reunalla oleva asuinalue, joka on tarkoitettu pariskunnille ja perheille. Mutta ainakin meille sanottiin, että halutessamme voisimme myös sinne hakea asumaan.

Tech Village asunnot ovat pieniä, mutta kaikki on asujan omassa käytössä. Eli ei tarvitse jakaa tiloja muiden kanssa.

Ainut iso miinus Tech Villagessa on se, että huoneet vuokrataan tyhjinä, eli niihin ei sisälly minkään tyylin huonekaluja.
--------

Eagles Landing

Eagles Landing on opiskelijoille tarkoitettu asuinalue n. 5 mailin päässä kampukselta. Siellä jokaiselle asukkaalle on oma huone ja kylpyhuone, yhteistä ovat keittiö, olohuone sekä pyykkitila.

Eagles Landing on kampusasuntolaa hintavampi, mutta huoneet ovat tilavammat ja miellyttävämmät kuin kampuksen asuntolassa. Sekä pystyy itse laittamaan halutessaan ruokaa, eikä tarvitse syödä koululla
--------

Lisäilen tähän asioita, kun tulee taas mieleen, mitä kannattaa muistaa tai ottaa huomioon tai ajatella, jos on tulossa Tennessee Techiin!!

Päivä 8: Orlando - Cookeville ajomatka

Päivästä ei paljon olekkaan kerrottavaa... Aamulla kello 7 starttasimme hotellilta ja kävimme Starbucksilta hakemassa aamupalaa, sillä hotellin aamupalatarjoilu alkoi vasta 8 aikaan.

Syötyämme hieman aloitimme pitkän urakan kohti paikkaa, jota kutsumme kodiksi vielä muutaman viikon...

Ilma oli pilvinen ja sinänsä ajokeli oli ihan mukava. Mutta mitä lähemmäs Cookevilleä tulimme, sitä pilvisemmäksi ja sumuisemmaksi ilma muuttui ja ajaminen muuttui epämukavammaksi, kun tulimme yhdelle osuudelle, jossa tie mutkitteli pienellä vuorella.

Kiitos Garminin kaikki ajomatkat Floridaan ja Floridassa sujuivat hyvin kivuttomasti! Täytyy kyllä sanoa, että parempaa keksintöä ei olekaan matkustajalle... Kävellessäkin näppärä käyttää, ei tarvitse pelata minkään paperikarttojen kanssa. Monet kerrat ois oltu ihan hukassa, jos navigaattoria ei olisi ollut, kun hieman harhaan ajettiin. Sit vaan odotettiin hetki kun Garmin laski reitin uudelleen ja taas jatkettiin uutta reittiä pitkin!

Ja auto oli todella hyvä ja mukava ajettava!! Polttoainetta kulutti melkoisesti mutta muuten oli todella hyvä valinta noin pitkälle reissulle! Selkä ei vihoitellut yhtään, penkki oli todella hyvä ja siinä oli riittävästi säädettävyyttä! Ja oli näppärä ajella Nellin kanssa, kun vaihdettiin kuskia, ei tarvinnut säätää mitään! :D Peilit ja kaikki oli sopivilla kohdilla, kun kerran molemmat ollaan ihan sentilleen saman mittaiset.