Lähtö

N. 2:30 yöllä startattiin porukoilta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Napattiin Nelli kotoa mukaan ja ajeltiin kohti Hesaa. Minä ja Nelli vedettiin onnellisesti unta kuuppaan melkein koko ajomatkan ajan.

Helsinki-Vantaalla oltiin todella hyvissä ajoissa. Samppa, Tiia ja iskä odottelivat kentällä meidän kanssamme 7 asti, kunnes heillä parkki aika loppui. Jätettiin hyvästit ja sen jälkeen minä ja Nelli lähdimme check iniä etsimään. Helpostihan se löytyikin ja saatiin laukut pistettyä matkaan kohti koneen ruumaa. Sen jälkeen turvatarkastuksista läpi ja kuluttamaan aikaa...

Lento lähti ajallaan kohti Ruotsia. Mä nukuin lentokoneessa suurimman osan aikaa, vähän verotti valvotut yöt. Ruotsissa ei onneks tarvinnu välittää matkalaukuista, ne menivät suoraan seuraavaan koneeseen. Nopeesti vaan portin etsintään ja käytiin taas läpi passintarkastukset jne.

Kone kohti Chicagoa lähti myös ihan ajallaan. Tiedossa oli 9h koneessa, ja vaikka kuinka siihen oli yritetty varautua, oli se silti järkyttävän pitkästyttävä matka... Nelli onneks sai hyvin nukuttua koneessa, mä torkuin jotain pieniä pätkiä, kun paikat puutui koko ajan ja piti pomppia pystyssä.

Chicagon päähän oli hyvin varattu aikaa maahantulotarkastusta varten. Se meni todella sukkelaan läpi ilman mitään ongelmia. Sen jälkeen vuorossa olikin vain kentällä hengailua ennen koneen lähtöä. Chicagon kenttä oli tosi kivan näköinen! Siellä oli erilaisia ruoka- ja kahvipaikkoja joka nurkassa ja muutenkin oli viihtyisän oloinen.

Istuskelimme portilla, kun kuulimme kuulutuksen, että lento viivästyy. Kirottiin jo siinä vaiheessa aika rankasti, sillä meille oli koulun kautta tilattu taksi odottamaan Nashvillen kentälle. Kun saimme hiukan tarkempaa tietoa lennon lähdöstä, Nelli kävi soittamassa taksifirmalle. Mutta jostain syystä ei saanu menemään puhelua läpi... Siinä vaiheessa alkoikin sitten jo boarding ja piti mennä koneeseen. Koneessa sit toivottiin, että taksikuski on ollut fiksu ja käyny kurkkaamassa taulualla et kone on vaan myöhässä.

Tunnin myöhässä sitten kone laskeutuikin Nashvillen kentälle. Äkkiä matkalaukut pois koneesta ja ulos katsomaan, onko se taksi siellä. Ja olihan se!! Ihana kuski oli tosiaan käynyt katsomassa, että kone on myöhässä ja odotteli meitä. :)

Tunnin ajomatkan ja kaiken uuden ihmettelyn jälkeen päästiin perille kampukselle. Taksi kuski nosti matkalaukut autosta ja lähti jatkamaan matkaa. Me mentiin kampuksen asuntolan ovelle... ja todettiin sen olevan lukossa, eikä ketään missään. Khyyl oli kivaa. Pikkusen siinä pärräättiin ja ruvettiin miettiin, että mitä ihmetä tehdään?

Soitettiin sit kaikkiin mahdollisiin numeroihin, mitä keksititin, ja lopulta taksifirman kautta saatiin koulun kansainvälisen toimiston sihteerin numero... Hälle soitetiin ja lupas tulla koululle katsomaan, et me päästään sisälle.

Hyvin kiukkuisen oloinen naisihminen sit tulikin ja rupesi heti soittelemaan kaikki mahdolliset numerot läpi että nyt prkl joku antamaan avaimet meille. Sarkastisesti huomautti mulle, et on se hyvä, kun varasit kämpän ja kyydin ajoissa. Kun sit kuitenkaan kukaan ei ollu avaamassa ovia ja antamas avaimia.

Kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut, lähti Zach, yks saudi-arabialainen opiskelija viemään meitä Walmartille. Oltiin kyl vähän et tööt, miks meen sin pitää nyt lähtee, mut ei sit ruvettu vastustelemaan. Se paikka oli kyllä aikamoinen shokki kaiken ton matkustaminsen jälkeen. Ja sit piti miettiä, et mitä tarvitaan...

Äkkiä vaan jotain aamupalahässäkkää mukaan ja ulos. Kampukselle kun tultiin takaisin, saatiinkin sitten jo kämpän avaimet ja päästiin viemään tavaroita huoneeseen. Joka sekin oli aluks aikamoinen järkytys... Pieni luukku 3. kerroksessa. Kyl siinä melkein tuli kotiin ikävä, kun katteli ympärilleen.

Ei auttanut kuin lähteä veskiin hampaiden pesulle ja pistää peti kuntoon ja päätä tyynyyn. Seuraavana aamun klo 08:00 oli määrä olla kv-toimistossa hoitelemassa asioita.

Uni tuli heti, kun pään laski tyynyyn, sen verran tuo matkustaminen väsytti.