Kaikki varmaankin on saaneet lukea tästä maailmalla leviävästä taudista nimeltä sikainfluenssa.
Täälläpäin ei paljon asiasta ole puhuttu. Kaipa siitä ehkä paikallisissa lehdissä saattaa lukea, mutta omaan silmään eikä korvaan ei ole vielä osunut yhtään lehtijuttua tai kuulunut mitään puhetta. Mitään ohjeita ei ole tullut, miten toimia jos epäilee siihen sairastuneensa...
Mielenkiinnolla odotamme, odottaako Suomessa n. 2 viikon päästä jonkinnäköinen vastaanottokomitea viemässä meitä karanteeniin tai iskemässä meitä kokovartalo kylpyyn. Ehkä olis kyllä ihan hyvä, ettei ainakaan omia mukuloita tartuttais mihinkään karmeeseen tautiin...
Täällä Tennesseessä ei ilmeisesti ainakaan vielä ole todettu yhtään tapausta, mutta ei siinä välttämättä kauaa mene, kuin täälläkin ensimmäinen tapaus on. Todella monethan on matkustaa Yhdysvalloissa just Meksikoon lomailemaan...
Itseä toisaalta pelottaa, mut toisaalta sitä ei osaa yhtään pelätä... Otetaan rauhassa, katsellaan ja kuunnellaan, miltä tilanne näyttää. Tosiaan kaks viikkoahan tässä on, ennen kuin kotiin asti päästään.
29.4.2009
18.4.2009
Window on the World
Window on the World on tapahtuma täällä Tennessee Techissä, missä on erimaiden edustajia kertomassa omasta kulttuuristaan ja maastaan.
Me olimme Nellin kanssa siellä edustamassa Suomea. Eli kerroimme maastamme ja korjasimme vääriä käsityksiä. Todella yleinen kuvitelma oli, että Suomessa asuu jääkarhuja. Toiset taas olisivat sijoittaneet Suomen paaaaljon etelämmäksi maailman kartalla, sinne Italian ja Kreikan tuntumille.
Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme ja oli todella mukava nähdä myös muiden kulttuurien edustajia ja keskustella heidän kanssaan maidemme eroista.
Jos tänne Techiin joku sieltä Suomesta on tulossa keväällä, niin kannattaa varautua tuohon tapahtumaan ottamalla mukaan jotain Suomalaisia esineitä ja vaikka suosituimpien bändien levyjä jne...
Meillä oli lainassa Fosterin perheeltä poron talja, Apocalyptican ja Sibeliuksen CD:t sekä postikortteja. Poron taljaa käyvivät niin aikuiset kuin lapsetkin ihastelemassa ja mielenkiintoista oli huomata, miten hyvin Apocalyptica täällä tunnetaan!! Tulipa eräs intialainenkin sanomaan, että miksette ole pistäneet Poets of the Fallin levyä esille, se on paras Suomalainen yhtye! :D
Me olimme Nellin kanssa siellä edustamassa Suomea. Eli kerroimme maastamme ja korjasimme vääriä käsityksiä. Todella yleinen kuvitelma oli, että Suomessa asuu jääkarhuja. Toiset taas olisivat sijoittaneet Suomen paaaaljon etelämmäksi maailman kartalla, sinne Italian ja Kreikan tuntumille.
Mielenkiintoisia keskusteluja kävimme ja oli todella mukava nähdä myös muiden kulttuurien edustajia ja keskustella heidän kanssaan maidemme eroista.
Jos tänne Techiin joku sieltä Suomesta on tulossa keväällä, niin kannattaa varautua tuohon tapahtumaan ottamalla mukaan jotain Suomalaisia esineitä ja vaikka suosituimpien bändien levyjä jne...
Meillä oli lainassa Fosterin perheeltä poron talja, Apocalyptican ja Sibeliuksen CD:t sekä postikortteja. Poron taljaa käyvivät niin aikuiset kuin lapsetkin ihastelemassa ja mielenkiintoista oli huomata, miten hyvin Apocalyptica täällä tunnetaan!! Tulipa eräs intialainenkin sanomaan, että miksette ole pistäneet Poets of the Fallin levyä esille, se on paras Suomalainen yhtye! :D
15.4.2009
Cosmos ja Jupiler
Tänään oli aika hauska ilta. Pitkästä aikaa päätettiin mennä Cosmosiin syömään. Cosmosissahan ikärajaa nostettiin joku aika sitten niin ettei alle 21 vuotiaat pääse sisälle, koska siellä saa tupakoida sisällä...
No mentiin tänän Rickin isän, veljen, Rickin, Svenin ja Chrisin kanssa sinne syömään. Kyllä maistui taas wingsit hyvälle pitkästä aikaa! Samoin "perunankuoret"!! Nam! Pitcher Killians-oluttakin oli hyvää pitkästä aikaa!
Ruuan jälkeen siinä juteltiin jonkun aikaa kunnes Rick sanoi, et nyt on aika lähtee katsomaan, mikä yllätys meitä odottaa. Ja me oltiin vähän et mitä... Oltiin joo, kuultu, et Rickin veli, Ron, tuo jonkun yllärin mukanaan. Mut ei me siitä mitään kyselty oltu... Tänään nyt sit vihdoin nähtiin mikä ylläri oli.
Seisottiin siinä Ronin ja heidän isän hotellihuoneen ulkopuolella odottamassa yllärin valmistelua ja Rick siinä sanoi, et mitä te nyt luulette sen sitten olevan... Me siinä Nellin kanssa sit naurettiin et no joo, helppo arvata... Rick vihjaili, et no mikä on teidän mielestänne eniten Alankomaalaista ja Belgialaista. Revettiin Nellin kans nauraman et no mikähän, olut tietenkin. Mut ei se nyt sitä voinut olla...
Ja samassa Rickin isä avas oven ja tadaa! Pöydällä oli rivissä pulloja Jupiler-olutta, jota pojat on niin kovin kehuneet. Me oltiin Nellin ihan ymmyrkäisinä et vau.
Mentiin sisälle ja saatiin jokainen pullo Jupileria. Pojat siinä fiilisteli et just samalta maistuu kuin kotona... Ja hyvällehän se maistui! Kerrankin tuli olut juotua oikein hitaasti ja nauttien, kun tiesi et sitä ei tule kovin äkkiä uudelleen saamaan, on nimittäin yksi Belgia oluista, joita ei viedä pois maasta kuin osaan Alakomaihin!
Istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja sit oli jo aika lähtee unille. Huomenna päivä uusi ja Dynamiikan pistokoe 12 aikoihin...
No mentiin tänän Rickin isän, veljen, Rickin, Svenin ja Chrisin kanssa sinne syömään. Kyllä maistui taas wingsit hyvälle pitkästä aikaa! Samoin "perunankuoret"!! Nam! Pitcher Killians-oluttakin oli hyvää pitkästä aikaa!
Ruuan jälkeen siinä juteltiin jonkun aikaa kunnes Rick sanoi, et nyt on aika lähtee katsomaan, mikä yllätys meitä odottaa. Ja me oltiin vähän et mitä... Oltiin joo, kuultu, et Rickin veli, Ron, tuo jonkun yllärin mukanaan. Mut ei me siitä mitään kyselty oltu... Tänään nyt sit vihdoin nähtiin mikä ylläri oli.
Seisottiin siinä Ronin ja heidän isän hotellihuoneen ulkopuolella odottamassa yllärin valmistelua ja Rick siinä sanoi, et mitä te nyt luulette sen sitten olevan... Me siinä Nellin kanssa sit naurettiin et no joo, helppo arvata... Rick vihjaili, et no mikä on teidän mielestänne eniten Alankomaalaista ja Belgialaista. Revettiin Nellin kans nauraman et no mikähän, olut tietenkin. Mut ei se nyt sitä voinut olla...
Ja samassa Rickin isä avas oven ja tadaa! Pöydällä oli rivissä pulloja Jupiler-olutta, jota pojat on niin kovin kehuneet. Me oltiin Nellin ihan ymmyrkäisinä et vau.
Mentiin sisälle ja saatiin jokainen pullo Jupileria. Pojat siinä fiilisteli et just samalta maistuu kuin kotona... Ja hyvällehän se maistui! Kerrankin tuli olut juotua oikein hitaasti ja nauttien, kun tiesi et sitä ei tule kovin äkkiä uudelleen saamaan, on nimittäin yksi Belgia oluista, joita ei viedä pois maasta kuin osaan Alakomaihin!
Istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja sit oli jo aika lähtee unille. Huomenna päivä uusi ja Dynamiikan pistokoe 12 aikoihin...
13.4.2009
Pääsiäinen
Tänään mentiin syömään Don Fosterin, erään yliopistolla töissä olevan miehen pojan luo. Hänen vaimonsa kun on suomalainen, olemme jonkin verran olleet tekemisissä heidän kanssaan.
Ruoka oli todella herkullista ja mukava oli päästä juttelemaan vähän suomeakin. Ja samalla nähtiin vähän amerikkalaisia koteja, sillä ensin käytiin juomassa kahvit Fostereilla ja sen jälkeen vasta mentiin pojan luo.
Ruoka oli todella herkullista ja mukava oli päästä juttelemaan vähän suomeakin. Ja samalla nähtiin vähän amerikkalaisia koteja, sillä ensin käytiin juomassa kahvit Fostereilla ja sen jälkeen vasta mentiin pojan luo.
12.4.2009
Tänään käytiin Tessin, erään asuntolassamme asuvan tytön kanssa, Fall Creek Fallsilla vaeltelemassa. Lähdettiin n. 9 aikaan aamulla ajelmaan, ja perillä oltiin reilu tunti myöhemmin.
Pysätiin Nature Centeriin katsomaan löytyisikö reittikarttaa ja käytiin katsomassa siinä vieressä olevat putoukset ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Fall Creek Fallsia. Ensin mentiin yli riippusiltaa pitkin ja sit patikoitiin metsässä.
Siellä oli hirmu mukava kävellä. Ilma oli raikas eikä satanut vettä vaikka olikin pilvistä. Juteltiin ja räpsittiin kuvia. Pian alkoikin putousten humina jo kuulua. Ensin pysättiin katsomassa putousten yläpuolella ja siitä jatkettiin reittiä pitkin matkaa niin että päästiin kävelemään putousten alle.
Mahtavan näköisiä!! Alaspäin mentiin todella kivikkoista polkua pitkin, joten ylösnousu sujui helpommin. Sama metsä reitti takaisin luontokeskukselle ja seuraavaksi mentiinkin vaijerireittiä pienempi putousten alapäähän. Rinne oli todella jyrkkä ja kaapelissa roikkuen mentiin alas. Oli kyllä kaiken vaivan arvoinen mennä sinne, putoukset olivat mahtavat. Eivät kovin korkeat, mutta silti oli mukava päästä sinne ala päähän katsomaan miltä ne oiken näyttivät.
Ja taas sama mukava kaapelireitti kiivettiin ylös, se sujuikin näppärämmin kuin alaspäin meno... Sai vaan napata kiinni kivestä ja vetää itseä ylöspäin jaloilla auttaen.
Mentiin vielä hetkeks kävelemään metsään ennen kuin ajeltiin takaisin Cookevilleen. Sen verran raskas päivä oli että mä sammahdin heti autoon päästyäni hetkeks... :D
Pysätiin Nature Centeriin katsomaan löytyisikö reittikarttaa ja käytiin katsomassa siinä vieressä olevat putoukset ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Fall Creek Fallsia. Ensin mentiin yli riippusiltaa pitkin ja sit patikoitiin metsässä.
Siellä oli hirmu mukava kävellä. Ilma oli raikas eikä satanut vettä vaikka olikin pilvistä. Juteltiin ja räpsittiin kuvia. Pian alkoikin putousten humina jo kuulua. Ensin pysättiin katsomassa putousten yläpuolella ja siitä jatkettiin reittiä pitkin matkaa niin että päästiin kävelemään putousten alle.
Mahtavan näköisiä!! Alaspäin mentiin todella kivikkoista polkua pitkin, joten ylösnousu sujui helpommin. Sama metsä reitti takaisin luontokeskukselle ja seuraavaksi mentiinkin vaijerireittiä pienempi putousten alapäähän. Rinne oli todella jyrkkä ja kaapelissa roikkuen mentiin alas. Oli kyllä kaiken vaivan arvoinen mennä sinne, putoukset olivat mahtavat. Eivät kovin korkeat, mutta silti oli mukava päästä sinne ala päähän katsomaan miltä ne oiken näyttivät.
Ja taas sama mukava kaapelireitti kiivettiin ylös, se sujuikin näppärämmin kuin alaspäin meno... Sai vaan napata kiinni kivestä ja vetää itseä ylöspäin jaloilla auttaen.
Mentiin vielä hetkeks kävelemään metsään ennen kuin ajeltiin takaisin Cookevilleen. Sen verran raskas päivä oli että mä sammahdin heti autoon päästyäni hetkeks... :D
11.4.2009
Pitkä perjantai
Tänään oli aika erikoinen pitkä perjantai. Herättiin vasta puolilta päivin kun ei ollut kello soittamassa, miten uni maittoikin noin pitkään... Johtui ehkä siitä et mä heräsin yöllä järjettömään ukkoseen ja revin tietokoneen ja ulkoisen kiintolevyn irti seinästä ja sit kestikin hetken ennen kuin saan taas unen päästä kiinni.
Siinä päivällä sit vähän lueskeltiin Nellin kanssa kirjoja ja aateltiin et lähdetään kävelemään kohta Walmartiin ja siinä matkalla käydään Dolce Cafessa kahvilla. Just heitin yöpaidan pois päältäni, kun kuultiin et alko sireenit soimaan. Eka ajatus et taas menee paloauto, mut aika nopeesti ajatus vaihtui siihen, et nyt iski tornadovaroituksen hälyt päälle. Samassa alkoikin käytävän hälyttimistä kuulua viesti että kansallinen sääkeskus on antanut tornadovaroituksen, kaikkien siirryttävä välittömästi tornadosuojaan alakertaan.
Äkkiä ekat vaatteet päälle mitä käteen osui, ja sit alakertaan tornado suojaan. Ei meillä mitään paniikkia ollut, ihan rauhallisin mielin sinne mentiin.
Sinne kerääntyi sit pikku hiljaa kaikki ne vähän ihmiset joita tällä hetkellä asuntolassa oli, sillä monet olivat jo eilen menneet kotiin, koska tänään ei ollut koulua. Istuttiin, juteltiin, pelattiin korttia... ja jossain välissä mä kävin hakemassa meille vettä huoneesta ja kirjat. Sit lueskeltiin kirjoja ja odotettiin ajan kulumista.
N. 1,5h myöhemmin meille sanottiin et saadaa poistua, vaara ohi. Siitä meni vielä yks 10-15 min ennen kuin hälytysjärjestelmästä tuli viesti, et vaara ohi.
Äkkiä nettiä selailemaan ja katsomaan tuhon jälkiä... Aika ikävää jälkeä olikin tornado tehnyt reilun tunnin ajomatkan päässä olevassa Murfreesborossa. :( Taloja oli hajonnut ihan säpäleiksi, autoja katollaan... 2 ihmistä kuollut ja useita loukkaantuneina... Ei siis ole mikään leikin asia nuo tornadot. Täällä meidän suunnallakin oli ilmeisesti havaittu 2 suppilomuodostumaa taivaalla, mut ilmeisesti eivät olleet maakosketusta ottaneet. Aiheesta voi lukea uutista täältä!
Sit lähdettiinkin Walmartiin ja katseltiin, kun taivas oli yhä todella tumma paikka paikoin ja toisaalla taas oli aivan kirkasta ja aurinko kurkisti pilvien raoista.
Walmartista kun tultiin, rynnättiin melko ripeästi takaisin alakertaan, tällä kertaa syynä oli Nashville Predatorsin peli, joka alkoi telkkarista! Saatiin ihan rauhassa katsella peliä, sillä täällä ei tällä hetkellä montaa ihmistä ole. Saatiin onneks hiukan hillittyä kiroomista ja huutamista, eikä kukaan ainakaan tullut valittamaan, et liian kovalla volyymilla suutamme auottaisi. :D Harmi vaan Predatorsit eivät päässeet play offseihin, oltais menty kyllä katsomaan peli Nashvilleen, jos oisivat päässeet...
Huomenna pitäis aamusti lähteä taas Fall Creek Fallsien kansallispuistoon yhden tässä asuntolassa asuvan tytön ja hänen parin kaverinsa kanssa. :) Mennään vähän patikoimaan ja nauttimaan luonnosta. Toivottavasti sattuu hyvä sää huomiselle!
Siinä päivällä sit vähän lueskeltiin Nellin kanssa kirjoja ja aateltiin et lähdetään kävelemään kohta Walmartiin ja siinä matkalla käydään Dolce Cafessa kahvilla. Just heitin yöpaidan pois päältäni, kun kuultiin et alko sireenit soimaan. Eka ajatus et taas menee paloauto, mut aika nopeesti ajatus vaihtui siihen, et nyt iski tornadovaroituksen hälyt päälle. Samassa alkoikin käytävän hälyttimistä kuulua viesti että kansallinen sääkeskus on antanut tornadovaroituksen, kaikkien siirryttävä välittömästi tornadosuojaan alakertaan.
Äkkiä ekat vaatteet päälle mitä käteen osui, ja sit alakertaan tornado suojaan. Ei meillä mitään paniikkia ollut, ihan rauhallisin mielin sinne mentiin.
Sinne kerääntyi sit pikku hiljaa kaikki ne vähän ihmiset joita tällä hetkellä asuntolassa oli, sillä monet olivat jo eilen menneet kotiin, koska tänään ei ollut koulua. Istuttiin, juteltiin, pelattiin korttia... ja jossain välissä mä kävin hakemassa meille vettä huoneesta ja kirjat. Sit lueskeltiin kirjoja ja odotettiin ajan kulumista.
N. 1,5h myöhemmin meille sanottiin et saadaa poistua, vaara ohi. Siitä meni vielä yks 10-15 min ennen kuin hälytysjärjestelmästä tuli viesti, et vaara ohi.
Äkkiä nettiä selailemaan ja katsomaan tuhon jälkiä... Aika ikävää jälkeä olikin tornado tehnyt reilun tunnin ajomatkan päässä olevassa Murfreesborossa. :( Taloja oli hajonnut ihan säpäleiksi, autoja katollaan... 2 ihmistä kuollut ja useita loukkaantuneina... Ei siis ole mikään leikin asia nuo tornadot. Täällä meidän suunnallakin oli ilmeisesti havaittu 2 suppilomuodostumaa taivaalla, mut ilmeisesti eivät olleet maakosketusta ottaneet. Aiheesta voi lukea uutista täältä!
Sit lähdettiinkin Walmartiin ja katseltiin, kun taivas oli yhä todella tumma paikka paikoin ja toisaalla taas oli aivan kirkasta ja aurinko kurkisti pilvien raoista.
Walmartista kun tultiin, rynnättiin melko ripeästi takaisin alakertaan, tällä kertaa syynä oli Nashville Predatorsin peli, joka alkoi telkkarista! Saatiin ihan rauhassa katsella peliä, sillä täällä ei tällä hetkellä montaa ihmistä ole. Saatiin onneks hiukan hillittyä kiroomista ja huutamista, eikä kukaan ainakaan tullut valittamaan, et liian kovalla volyymilla suutamme auottaisi. :D Harmi vaan Predatorsit eivät päässeet play offseihin, oltais menty kyllä katsomaan peli Nashvilleen, jos oisivat päässeet...
Huomenna pitäis aamusti lähteä taas Fall Creek Fallsien kansallispuistoon yhden tässä asuntolassa asuvan tytön ja hänen parin kaverinsa kanssa. :) Mennään vähän patikoimaan ja nauttimaan luonnosta. Toivottavasti sattuu hyvä sää huomiselle!
5.4.2009
Jack Danielsin tislaamo
Aamulla lähdettiin ajelemaan koti Lynchburgia ja siellä sijaitsevaa Jack Danielsin tislaamoa. Ajomatka kesti noin 2 h ja melko rauhallisissa merkeissä se menikin.
Tislaamolle kun päästiin, huomattiin että siellä oli mielettömästi porukkaa. Ihmeteltiin, et oliko nyt jotain erikoista tiedossa... Pysäköinti paikalle ohjaava setä sitten kertoi, että tislaamomestari oli tänään antamassa nimikirjoituksia pulloihin.
Mentiin vierailijakeskukseen ja ilmoittauduttiin tislaamokierokselle. Pienen odottelun jälkeen olikin jo meidän kierroksemme vuoro ja lähdimme ensin katsomaan videopätkää Jack Danielsin historiasta ja viskin alkuperästä.
Tämän jälkeen vuorossa oli bussiin hypääminen ja ajettiin jonkin matkaa paikkaan, jossa tekevät viskin valmistuksessa käytettävää hiiltä puusta. Meillä oli oppaana hyvin vahvaa etelän aksenttia puhuva nuori mies ja häntä oli mukava kuunnella, sillä tuo aksentti on hyvin miellyttävä. Vähän vaikea oli välillä ymmärtää mitä hän puhui, mutta se ei haitannut. Pääasiat kuitenkin aina ymmärrettiin.
Tislaamon ympäristö oli hyvin kaunista! Paljon pensaita ja puita, kaunis puro kulkemassa läpi koko tehdasalueen. Tämä puro on lähteestä, josta otetaan viskissä käytettävä vesi. Kaunista ja vehreää oli jo tislaamoalueen ympäristössä ja lämpimänä päivänä siellä oli oikein mukava kävellä!
Nähtiin herra Jack Danielsin vanha toimisto ja tynnyrivarastoa. Hajut olivat paikka paikoin hyvinkin mielenkiintoisia, sillä viskin valmistuksen eri prosesseissa syntyy hyvin voimakkaita ja erilaisia hajuja. Pahin tuoksu taisi olla käymisvaiheessa, oikein silmiä kirvelsi kun pytyn ääreen menin kuvaa ottamaan... Siellä ei saanut käyttää edes salamaa tai ajatellakkaan tulitikun sytyttämistä, sillä kaasut olisivat roihahtaneet palamaan hyvinkin äkkiä...
Tynnyrivarasto oli myös varsin vaikuttava! Siellä oli Daniels pullo poikineen vielä kypsymässä tammitynnyreissä, joista, muuten asiasta kiinnostuneille tiedoksi, viski saa värinsä. Ennen tynnyriin laittoa viski on veden väristä, mutta kypsyessään tammitynnyrissä, viski imee itseensä tammitynnyrin väriä.
Kierroksen lopuksi päästiin tutustumaan ainoaan paikkaan Tennesseessä joka myy Jack Danielsin viskiä pulloittain yksityisille ihmisille, eli White Rabbit Bottle Shoppiin. Siellä oli todella upeita, erilaisia pulloja myynnissä, toiset halvempia toiset kalliimpia.
Nyt nukkumaan, sillä huomen aamulla suuntana Fall Creek Falls-putoukset!
Mentiin vierailijakeskukseen ja ilmoittauduttiin tislaamokierokselle. Pienen odottelun jälkeen olikin jo meidän kierroksemme vuoro ja lähdimme ensin katsomaan videopätkää Jack Danielsin historiasta ja viskin alkuperästä.
Tämän jälkeen vuorossa oli bussiin hypääminen ja ajettiin jonkin matkaa paikkaan, jossa tekevät viskin valmistuksessa käytettävää hiiltä puusta. Meillä oli oppaana hyvin vahvaa etelän aksenttia puhuva nuori mies ja häntä oli mukava kuunnella, sillä tuo aksentti on hyvin miellyttävä. Vähän vaikea oli välillä ymmärtää mitä hän puhui, mutta se ei haitannut. Pääasiat kuitenkin aina ymmärrettiin.
Tislaamon ympäristö oli hyvin kaunista! Paljon pensaita ja puita, kaunis puro kulkemassa läpi koko tehdasalueen. Tämä puro on lähteestä, josta otetaan viskissä käytettävä vesi. Kaunista ja vehreää oli jo tislaamoalueen ympäristössä ja lämpimänä päivänä siellä oli oikein mukava kävellä!
Nähtiin herra Jack Danielsin vanha toimisto ja tynnyrivarastoa. Hajut olivat paikka paikoin hyvinkin mielenkiintoisia, sillä viskin valmistuksen eri prosesseissa syntyy hyvin voimakkaita ja erilaisia hajuja. Pahin tuoksu taisi olla käymisvaiheessa, oikein silmiä kirvelsi kun pytyn ääreen menin kuvaa ottamaan... Siellä ei saanut käyttää edes salamaa tai ajatellakkaan tulitikun sytyttämistä, sillä kaasut olisivat roihahtaneet palamaan hyvinkin äkkiä...
Tynnyrivarasto oli myös varsin vaikuttava! Siellä oli Daniels pullo poikineen vielä kypsymässä tammitynnyreissä, joista, muuten asiasta kiinnostuneille tiedoksi, viski saa värinsä. Ennen tynnyriin laittoa viski on veden väristä, mutta kypsyessään tammitynnyrissä, viski imee itseensä tammitynnyrin väriä.
Kierroksen lopuksi päästiin tutustumaan ainoaan paikkaan Tennesseessä joka myy Jack Danielsin viskiä pulloittain yksityisille ihmisille, eli White Rabbit Bottle Shoppiin. Siellä oli todella upeita, erilaisia pulloja myynnissä, toiset halvempia toiset kalliimpia.Tämän jälkeen oli vuorossa kurkistus Lynchburgin kaupunkiin. Lynchburg on hyvin pieni kaupunki Tennsseen eteläosassa. Lähellä Danielsin tislaamoa oli kaupungin keskusta, jossa pienen aukion ympärille oli keskittynyt pienten putiikkien ja baarien tarjonta. Käytiin Jack Danielsin lahjatavara liikkessä ja piti sieltä ostaa haalarimerkki ja snapsilasi sekä puinen teline kahdelle snapsilasille jonka saa pullon kaulan ympärille. :D
Ajeltiin sen jälkeen takaisin Cookevilleen ja käytiin vielä illalla katsomassa uusin Fast and the Furious leffa! Leffa oli oikein hyvä, siinä oli mielettömän upeita autoja!!
Nyt nukkumaan, sillä huomen aamulla suuntana Fall Creek Falls-putoukset!
2.4.2009
Ruokaa ja viiniä
Mm... Olipahan taas hyvä päivällinen! Käytiin Cheddar's-nimisessä ravintolassa syömässä! Siellä on ihan uskomattoman hyvää ruokaa! Ollaan muutama kerta siellä käyty ja mennään jatkossakin! Ribbsejä (possun kylkee), pihviä ja kalaa on kokeiltu ja ne on ainakin olleet aivan erinomaisia!
Perunamuusia, coleslawta (kaalisalaattia) tai caesarsalaattia, ribbsejä tai kalaa. Nam! Kyllä kelpaa!! Punaviini sopii hyvin kaveriksi ja kun ottaa talonviiniä 1,5 litran pullossa, riittää siitä vähän seurusteluviiniksikin neljälle hengelle. :D
Hauskaa oli taas tänäänkin! Kyllä mieletön yhteensattuma on ollut, että just noiden heppujen kanssa ollaan osuttu samaan kouluun. Niin menee ajatukset ja huumorintajut yksiin! Kyllä taas irtosi hyvät naurut jälkiruuasta, omenapiirakasta... :D Tarjoilija varmaan piti meitä hieman pimeenä.
Mukava on ollut jutustella poikien kanssa heidän kotimaistaan ja ruokatottumuksista jne. Tarvii kyllä joskus lähteä heitä moikkaamaan, he kun asuvat kaikki melko lähellä toisiaan, vaikka asuvatkin kahdessa eri maassa.
Ja heitä kiinnostaa myös meidän kulttuurimme, ruokatottumuksemme ja elämämme, joten todella hauska jutella, kun keskustelu on molemmin puolista! Meistä on tavallaan tullut tänne pieni perhe, välttämättä muuten ei nähdä päivittäin, mutta lähes joka päivä syömme yhdessä ja juttelemme tunnin pari. Mukava tapa ja sääli sinänsä, että siitä joutuu muutaman viikon päästä luopumaan... vaikka kotiin onkin jo ikävä.
Tämä viikko on oikeestaan eka viikko ollut, jolloin todella on alkanut olla halu palata kotiin. Ilmeisesti siis reissu on ollut sopivan mittainen, et kerkee ruveta kaipaamaankin sitä kotia. No, lähinnä sieltä kyllä kaipaa niitä ihmisiä... Tänne jäisin ihan mielelläni, jos voisin ne tutut ja rakkaat ihmiset, erityisesti lapseni, saada tänne! Niinkään Suomeen maana en osaa kaivata. Täällä on hyvä olla. Ihmiset on mukavia ja paikat kauniita. Suomen kylmyyttä en kaipaa lainkaan, mielelläni jäisin jonnekin tänne tai vielä vähän etelämmäs elelemään ettei tarvis kylmästä kärsiä.
Mut jos vielä vähän kotitehtäviä menis pakertamaan ennen nukkumaan menoa, niissä on aikamoinen homma! :)
Perunamuusia, coleslawta (kaalisalaattia) tai caesarsalaattia, ribbsejä tai kalaa. Nam! Kyllä kelpaa!! Punaviini sopii hyvin kaveriksi ja kun ottaa talonviiniä 1,5 litran pullossa, riittää siitä vähän seurusteluviiniksikin neljälle hengelle. :D
Hauskaa oli taas tänäänkin! Kyllä mieletön yhteensattuma on ollut, että just noiden heppujen kanssa ollaan osuttu samaan kouluun. Niin menee ajatukset ja huumorintajut yksiin! Kyllä taas irtosi hyvät naurut jälkiruuasta, omenapiirakasta... :D Tarjoilija varmaan piti meitä hieman pimeenä.
Mukava on ollut jutustella poikien kanssa heidän kotimaistaan ja ruokatottumuksista jne. Tarvii kyllä joskus lähteä heitä moikkaamaan, he kun asuvat kaikki melko lähellä toisiaan, vaikka asuvatkin kahdessa eri maassa.
Ja heitä kiinnostaa myös meidän kulttuurimme, ruokatottumuksemme ja elämämme, joten todella hauska jutella, kun keskustelu on molemmin puolista! Meistä on tavallaan tullut tänne pieni perhe, välttämättä muuten ei nähdä päivittäin, mutta lähes joka päivä syömme yhdessä ja juttelemme tunnin pari. Mukava tapa ja sääli sinänsä, että siitä joutuu muutaman viikon päästä luopumaan... vaikka kotiin onkin jo ikävä.
Tämä viikko on oikeestaan eka viikko ollut, jolloin todella on alkanut olla halu palata kotiin. Ilmeisesti siis reissu on ollut sopivan mittainen, et kerkee ruveta kaipaamaankin sitä kotia. No, lähinnä sieltä kyllä kaipaa niitä ihmisiä... Tänne jäisin ihan mielelläni, jos voisin ne tutut ja rakkaat ihmiset, erityisesti lapseni, saada tänne! Niinkään Suomeen maana en osaa kaivata. Täällä on hyvä olla. Ihmiset on mukavia ja paikat kauniita. Suomen kylmyyttä en kaipaa lainkaan, mielelläni jäisin jonnekin tänne tai vielä vähän etelämmäs elelemään ettei tarvis kylmästä kärsiä.
Mut jos vielä vähän kotitehtäviä menis pakertamaan ennen nukkumaan menoa, niissä on aikamoinen homma! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
